Operaatio tuolinkorotus

Aaron alkaa olla siinä iässä ja kehitysvaiheessa, että syöttötuoli tulisi tarpeeseen. Sinänsä ongelmaa ei ole: Anton tuoli muuntuu helposti takaisin pikkuveikan käyttöön sopivaksi. Kuitenkin pitäisi saada isompi luopumaan tuolista ensin, mieluiten kivuttomasti. Luopumisen tuskaa lievittääkseni ompelin Jannen valitsemasta ja Antolle takuuvarmasti kelpaavasta kankaasta hupun, joka korottaa tavallista ruokapöytämme tuolia ehkä kahdeksan senttiä. Jo yltää pöydälle, ja ainakin hupun ollessa kokeiluvaiheessaan tuo tavallinen tuoli passasi pojalle mukinoitta. Nyt on siis homma viimeistelty ja paikallaan. Vielä emme kuitenkaan ole uskaltaneet luovuttaa syöttistä veikalle, mutta katsotaan parin päivän kuluttua.


Kuvassa hupullisen tuolin vieressä samanlainen huputon.