sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Miksi lyijykynä ei maistu eli vähän hankala piirustuspäivä

Etsin jostain Anton kynien joukosta lyijykyniä ja kokeilin onneani. Ensimmäinen, sorttiaan 4B, oli ilmeisesti lentänyt riittävän monta kertaa seinästä seinään: terä katkeili teroitettaessa, kun ensin ylipäänsä sain sitä kuorittua näkyviin. Toinen oli HB, joka on jotakuinkin passeli mielestäni, jos se on terävä. H-alkuisilla lyijykynillä jää mielestäni liikaa nyhräämään, ja ne ovat aivan liian haljuja. HB:n terän kanssa oli kuitenkin ongelmia, ja lopulta löysin kelvollisen 2B:n. Piirtäessäni havaitsin teroittimen olevan vähän rikki enkä tullut sitten juuri teroittaneeksi. Se kostautui kuten aina: pikkuhiljaa alkaa huomaamattaan tuottaa karvaista jälkeä, mikä tekee tietä korjailuille ja korjailujen korjailuille, jolloin piirroksen raikkaus kärsii.

Olen niitä piirtäjiä, jotka nauttivat kaikkein eniten puolen minuutin tai minuutin elävän mallin piirtämisestä. Joskus toki on hauska jäädä tutkiskelemaan jotain kohdetta pidemmäksi aikaa, mutta minun täytyy olla tarkkana, etten jää nyhräämään ja koristelemaan. Siksi välineenäkin paras on sellainen, jonka kanssa ei liikoja korjailla. Pidän tussista, kuulakärkikynästä ja sellaisista, mutta lyijykynä tuottaa vähän hankaluuksia. Vielä kun nyt valitsin liikkumattoman kohteen, joka on melko vaikea kuvattava sellaisenaankin, oli vaikea olla kovin tyytyväinen tulokseen:


Olohuoneen kattolamppu on tehty luultavasti samanlaisesta materiaalista kuin Kiasman kahvilan syöttötuolien kummalliset siivet, onko sitten lasikuitua vai muovia, mitä lienee, tai ainakin lampun materiaali näyttää samalta. Varjostin koostuu lehtevistä, ilmavista suomuista. Lamppu oli paikallisen valaisinliikkeen ikkunassa, ja sellainen oli pakko mennä ensimmäisen tilaisuuden tullen ostamaan, vaikka jouduinkin odottamaan viikkoja (se ikkunassa ollut yksilö oli ensimmäiseen tilaisuuteen mennessä ehtinyt mennä). Oli vaikea piirtää suomuja, jotka ovat läpikuultavia mutta kuitenkin täynnä vivahteikkaita varjoja. Rakenne on aika mutkikas, enkä alkuun osannut valita, keskitynkö lampun hahmoon vai niihin rakenteisiin vai valoihin ja varjoihin vai mihin. Lopputulos on siis sekasikiö, jota on moneen kertaan kumitettu ja josta on kerran suorastaan kaikki poistettu.

Seuraavaksi valitsen omemman välineen tai aiheen, mutta tulipahan nyt tutustuttua niihin piirtämisen puoliin, jotka eivät ole ihan sitä ydinosaamisaluettani.

1 kommentti:

Bluesea kirjoitti...

Hei S-S! Onpa jännän näköinen lamppu. Oikeastaan tuo pitäisi kyllä nähdä livenä, että tajuaisi miten tuo materiaali päästää valoa "ulos".

Minä en ymmärrä noista lyijykynäkoodeista yhtään mitään. Tai siis ymmärrän, että joku lyijy on pehmeämpää kuin toinen, mutta en ymmärä ollenkaan miten ne oikein merkitään...