Joulun piirrokset

Kiireessä olen velvollisuudentuntoisesti piirtänyt viime päivien "pakolliseni", tänään tosin mitään hoppua ei ollut ja se näkyykin mielestäni jonkinlaisena rentoutena kädenjäljessä. Toisaalta kiire ei aina huonoksikaan: joskus se auttaa unohtamaan puunailun ja saa keskittymään olennaiseen, kuten ehkä jouluaaton piirroksessa.

23.12. juuri vuorokauden vaihtuessa piirsin noin minuutissa pöydällä olleen asetelman Anton harmaalla tussilla. Käytän mielelläni nimenomaan harmaata tussia, kun piirrän huopakynillä. Se jättää hiukan varaa korjailla. Korjailut kyllä näkyvät epäröivinä viivakimppuina, mutta niistä on usein mahdollista selvittää, mikä niistä viivoista on se, jota lähdin lopulta seuraamaan. Mustalla tussilla piirrettäessä kaikki viivat ovat aika tasa-arvoisia, joten väline on melko armoton. Lumiukko ja lippu lähtivät hiukan myöhemmin asetelmasta, ja niiden tilalle piparitalon ympärille tuli havuja, varpuja, Kivi-tuikkulyhty, punainen omena ja kaksi granaattiomenaa. Aika kiva joulusettinki mielestäni.


24.12. eli jouluaattona piirsin myös erittäin nopeasti ja jälleen harmaalla tussilla. Aaron makailee tässä vatsallaan sohvalla. Turhaa suhrua toki tuli, mutta pääpiirteittäin pidän tästä piirroksesta. Etenkin tuo näkyvä käsi on mielestäni aika jämpti ja pään muodosta tuli kutakuinkin ok.


25.12., joulupäivänä, mahdolliset ihmismallini olivat nukkumassa, ja täytyy se tunnustaa, että ihmisten piirtäminen on se, mihin minun on ehdottomasti helpointa motivoitua. Muistelin, kuinka eräälläkin luennolla valokuvataiteilija Liisa Söderlund kehotti lähestymään esimerkiksi kukkien valokuvaamista muotokuvauksen kannalta, ja ajattelin piirtäväni syöttötuolin muotokuvaa. Laiskana en kuitenkaan jaksanut asetella huonekaluja mitenkään vaan piirsin vain mitä näin. Muotokuvaaminen edellyttäisi hiukan enemmän katselukulman hakemista, ja lisäksi tuolista kiinnostuminen vain todellakin on vaikeaa minulle, ellei kysymyksessä ole jokin ohje- tai rakennepiirros, jollaista en nyt tässä tavoitellut. Motivoitumattomuus alkaa helposti näkyä varjostuksissa, joiden kanssa jää kierteeseen. Varjostuksilla yrittää hakea piirrokseen potkua, jota ei aiheesta muuten löydä. Paras olisi yleensä pitää sellaiset minimissään, ainakin nopeissa luonnoksissa, koska kohta koko piirros on varjostettu. Välineenä pehmeä lyijykynä. Kuva on vähän tärähtänyt.


Tänään 26.12. palasin suosikkiaiheeseeni eli ihmiseen. Malli on jälleen sylissä ja ruokailemassa. En siis pitänyt kummempaa kiirettä, vaikka sommitelma oli jälleen hyvin spontaani - aika harvoin muutenkaan jään kovasti miettimään sommitteluja. Piirsin tavallista hitaammin ja harkitsevammin, sillä malli nukahti ja oli siksi helposti tarkasteltavissa. Asento tosin vaihtui jossain välissä, ja meni hiukan arvailuksi. Mielestäni jälki on ihan mukavan keveää, vaikka käytin piirtämiseen reilusti aikaa (kymmenen-viisitoista minuuttia luullakseni). Jälleen pehmeällä lyijärillä piirretty.