Rojunraivaustehtävän jälki/välipuintia

Meni huominen ja pari muutakin päivää. Saatiin nostetuksi valaisimen retkahtanut osa, puretuksi rottinkikori, punotuksi kattolamppua hiukan, siirretyksi puolivalmiita ja valmiita tekeleitä puoli metriä, tyhjennetyksi lankalaatikko muihin laatikoihin ja ihmetellyksi, miten valokuvat saisi seinälle, keksimättä ratkaisua. Hälyttimet ovat yhä huoneessa ja seinää vasten nojaavia kovalevyjä naamioiva kangas vaihtamatta. Huone näyttää suunnilleen samalta kuin ennen raivausta, mutta voin olla tyytyväinen siihen, että lamppu kuitenkin on kunnossa jälleen ja olohuoneenkin valaisinprojekti lähtenyt uudelleen käyntiin. Muutosta se on hidaskin muutos! Jos punon uuteen valaisimeen yhden kierroksen joka päivä, se on valmis jo tämän kesän aikana, ainakin melkein.

Rojunraivaustehtävä

Kamaa, sitä kertyy sisään ovista ja ikkunoista. Ei siinä mitään, hyvä kun on asuttua, mutta - tiedätte. Kama ei ikäpäivänä päädy järkevälle paikalle vaan jää vellomaan mihin sattuu, jolloin siitä on todellakin kaikkea muuta kuin silmäniloa eikä sen puoleen muutakaan iloa.

Rojunraivaushaasteita on ollut asialle omistautuneilla nettisivustoillakin, mutta laadin tähän omani. Tehtävän tulee olla riittävän yksinkertainen ja nopea toteuttaa, jotta se ei jää roikkumaan tai puolitiehen. Koko huonetta, saati kämppää ei ole tarkoituskaan saada siistiksi, mutta toteuttamalla rivakan pikaraivauksen vaikkapa aina silloin tällöin tulee ehkä kuopaisseeksi niitä pohjamutia, joihin ei normaalin viikko- tai satunnaissiivouksen yhteydessä ulotu. Tässä säännöt:

1. Valitse huone. Ihan huvin vuoksi ja myös saadaksesi enemmän näkyvää aikaan toteuta tehtävä yhdessä huoneessa kerrallaan. Minä valitsen makuuhuoneen.

2. Siirrä omille paikoilleen neljä esinettä. Minä siirrän paikoilleen nämä: gesso- ja sisustusmaalipurkit, pohjustetut valokuvat, nettikauppaa varten väkerretyt prototyypit ja neulekoneen lankoja sisältävän laatikon.

3. Valitse kolme pois heitettevää, annettavaa tai jonnekin kauas varastoitavaa esinettä ja hankkiudu niistä eroon. Minä valitsen lainassa olleen Angel Care -hälyttimen (palautetaan), itkuhälyttimen (säilötään) ja parhaat päivänsä nähneen, lue: loppuun käytetyn rottinkikorin (kierrätetään).

4. Korjaa kaksi asiaa, jotka ovat vinksallaan. Minä aion siirtää kattovalaisimesta alas liukuneen yläkotelon tai minkä lienee takaisin katonrajaan sekä etsiä nätimmän kankaan peittämään seinää vasten nojaavia isoja kovalevyjä.

5. Toteuta loppuun yksi keskeneräinen projekti. Minä teen loppuun, lopultakin, se olohuoneeseen tulevan kattovalaisimen, joka on lojunut makuuhuoneessa iät ja ajat.

6. Ihaile huonetta, jossa on ainakin muutama silmää häirinnyt seikka vähemmän. Tulee tapahtumaan meillä mutta huomenna vasta.

Tivoli

Kävimme eilen poikien kanssa tivolissa, ja tänään vietin yksinhuoltajan vapaapäivääni mm. printtaamalla ja leikkelemällä kameran antimista kuvakollaasin huoneentauluksi. On varmasti mukava muistella reissuamme kuvaa katsellessa, kunhan kaikki olemme kotiutuneet.

Metropolitain

Ah ihana Pariisi! Metrossakin on niin tunnelmallista, joskin ilma on tunkkainen, raiteilla juoksee rottia ja torakoita ja joutuessaan vaihtamaan Châtelet'n asemalla saa enemmän kuin päivittäisen annoksen niin liikuntaa kuin liukuhihnoja ja vieraita naamojakin. Joka tapauksessa Art Nouveau -tyyliset metrokyltit ovat ylettömän nostalgisia. Näin valmistetaan oma Metropolitain-kyltti vaikkapa keittiön seinälle, kuten meillä:

1. Etsitään kyltin kuva Googlen kuvahaulla. Löysin kuvan, jossa kyltti näkyi tummaa yötaivasta vasten, siitä oli helppo photoshopata tausta valkoiseksi - mikä ei ehkä edes olisi ollut tarpeen. Jouduin suurentamaan kuvaa, mikä johti sarjaan erilaisia kuvankäsittelyllisiä toimia - mitä parempi ja suurempi kuva, sitä vähemmän tietysti puljaamista.
2. Printataan kyltin kuva. Koska värit eivät ainakaan minulla suostuneet tulostumaan ihan niin kylläisinä kuin olisin halunnut, elävöitin niitä vielä Anton puuväreillä: keltaista taustaan ja mustaa kirjaimiin.
3. Liimataan paperi tukevalle pahville ja sitten leikataan ääriviivoja myöten. En löytänyt kunnon työkalua, joten seuraava vaihe, reunojen hiominen, vei tovin.
5. Kun reunat on hiottu tasaisiksi ja mielellään pyöreiksi, ne maalataan ruskean ja mustan sekoituksella. Käytin akryylivärejä, varmasti esim. peitevärikin käy.
6. Lopuksi vielä lakataan. Lakka sai paperin vetäytymään rutuille, mutta kuivumisen jälkeen tulos oli jälleen ihan kelvollinen. Olen muuten kuvasta huolimatta oikeakätinen, kunhan havainnollistin tilannetta.
Valmis! Tai vielä ehkä vähän kostea, paras odotella hetki. Sitten ei muuta kuin seinälle kaksipuolisella teipillä, sinitarralla ei taida pysyä vaikka melko kepoinen onkin. Kuvassa kummittelee myös printtauskokeilu.

Koti väreissä

Joskus tuntuu siltä, että koti on kunnon koti vasta silloin, kun sen värit tuntuvat hyvältä ja lämmittävät. Olen jonkin verran turhankin tarkka siitä, mitä sävyjä ympärilläni katselen. Nämä tuntuivat olohuoneeseen hyvältä: keltainen sametti, josta tein irtopäälliset kahteen vanhaan nojatuoliin, Anttilasta neljä euroa metri, sekä syvän punainen verho, jonka väri syntyi summamutikalla.

Minulla on metritolkulla valkoista Ikean kangasta, josta värjäsin yhden verhopituuden ensin talonpoikaissinisellä - ei sopinut ollenkaan - ja sitten kirkkaanpunaisella. Etsin oikeastaan pohjaväriä, koska tarkoituksenani oli maalata kankaalle suomukuviota. Väri olisi saanut olla jotain harmaanviolettia. Punaisen värin jälkeen olin kuitenkin niin tyytyväinen aikaansaannokseeni, että annoin sen olla sellaisenaan.


Kummallista, miten jotain tiettyä väriä alkaa ajoittain ilmestyä näköpiiriin aiempaa enemmän. Viime aikoina varsinainen voimavärini on ollut kirkas punainen, mutta pesää teen lämpimällä keltaisella. Se alkoi varmaankin keltaisesta talvitakistani, mutta sitten samaa keltaista on alkanut pyöriä joka paikassa: kaulaliinassa, pipossa ja nyt myös neuletöissäni, tässäkin, joka loikoilee keltaisen nojatuolin kulmalla. Ostin kirpputorilta 100-prosenttista villalankaa, josta neuloin puoliksi Suuren Käsityölehden ohjeen mukaan, puoliksi Lindexillä näkemäni takin mukaan alakuvan lukunutun. Nyt olen neulomassa samasta langasta toista villapaitaa, jollaisen pitkähihaiseen versioon ohje löytyy täältä ja inspiroivia kuvia täältä.

Kurkistus kyökkiin

No mutta mitäs kummaa kappale lohta tekee kalaa syömättömän Säätäjä-Sallan upouudella pannulla (johon vanha kansi on tietenkin liian pieni)?

Alkoi huolestuttaa poikien kalan saannin turvaaminen, joten ostin kotiin köntän kalaa ja sitten ihmettelin, miten sitä laitetaan. Kummallinen niljakas evä mukana. Piti ihan vanhemmille soittaa ja kysyä, voiko kalan paistaa pannulla. Kyllä kuulemma. Siinä se aikansa kypsyi, ja jotenkin sain jälkeenpäin nahankin irrotettua.

Kyllä sitä pojat ainakin maistamaan suostuivat. Suurin osa meni pakastimeen, osa jääkaappiin.

Ilmeni, ettei pyöreä bukleematto ruokapöydän alla ole ihanteellinen valinta lapsiperheeseen, joten tässä vielä uudet Anttilan matot, nekin jo ruoan täplittämät. Huomattakoon, että Aaron sai kummeiltaan turvavyön pöydässä vaan ei pöydällä pysyäkseen, nuo mustat köydet tuossa syöttötuolissa.

Pian palaamme jällehen

Kirjoittelen taas pitkän tauon jälkeen. Mielialat vaihtelevat, ja kaikenlaisten askareiden vaatiessa huomiota blogeilu on ollut jäissä. Tarkoitus on kuitenkin aloittaa ahkera päivittely pikapuoliin. Tässä välissä muutamia hetkiä uuden kotimme elämästä.

Tässä esiteltävänä peilinkehys, jonka toin Orimattilan tontilta, muutama viikko sitten myymältämme lapsuuteni kesäpaikalta. Kehyksellä ei ole kovinkaan suurta muistoarvoa, koska olemme aika vähän viettäneet aikaa sen sisältäneessä saunamökissä, joka ei ollut ikinä varmaan parhaita päiviään nähnytkään. Meni aikaa, ennen kuin kummallinen haju haihtui kehyksestä.

Kehys päätyi eteiseen vanhennettuna eli jotenkin maalaisromanttisesti maalattuna. Ehkä vielä etsin jostain korkki- tms. levyn tuohon Sauno oikein -tekstin päälle, jotta siihen on helpompi kiinnittää muistilappuja ja muuta tärkeää.



Äitini on viettänyt meillä eläkepäiviä muutamaan otteeseen ja järjestellyt sekä lapsia että tavaroita. Tässä pojat maalaamassa kermaviilillä ja karamellivärillä. Saatiin aikaiseksi hienot maalaukset (kuvat toivottavasti tulossa myöhemmin) ja pyykkiä.


Aaron kävi kylvyssä höyryttelemässä, ja toki isoveikkakin on saanut vannassa polskia. Isäni antoi tämän vauvanammeen, joka on ollut aika näppärä muodoltaan. Siinä kulkevat jopa saunakamat saunaan.


Antto lastaa tässä taikataikinaa autojensa kyytiin.

Itse innostuin muovailemaan taikataikinasta pääsiäiskoristeita, jotka odottavat tässä lakkausta.


Aaron mannekeeraa tässä koon 74 takkia, jonka ompelin putiikkiani varten. Hiharesorit puuttuvat vielä.

Kattoon

Punon olohuoneeseen valaisinta halkaisijaltaan puolimetriseen, vanhaan varjostimen runkoon. Materiaalina minulla on paksu kalalanka. Tarkoitus on ripustaa valmis valaisin ehkä sen puoli metriä katosta alaspäin roikkumaan kolmen ketjun varaan, jolloin se on hiukan niin kuin kattokruunu. Jos tämä selostus ei auennut, toivottavasti pian saan homman siihen vaiheeseen, että pääsen havainnollistamaan ajatustani kuvin. Kovin vain on hitaaksi osoittautunut punominen.

Kyökissä selviytymisen alkeiskurssin diplomi

Ylpeänä esittelen tässä diplomin, jonka myönsin itselleni suoritettuani keittiössä selviytymisen alkeet.

***

DIPLOMI

Täten todistamme, että Säätäjä-Salla on osoittanut suoriutuvansa keittiössä tason 1 (alkeet) edellyttämillä tiedoilla ja taidoilla. Kurssillaan S-S on omaksunut henkistä pääomaa seuraavilta keittiötaidon osa-alueilta:

* Astiahuolto ja tasojen siisteys. S-S:n pöytämallinen astianpesukone tyhjenee ja täyttyy uudelleen kiitettävän nopealla syklillä.

* Lattioiden ja tasojen puhtaanapito. S-S on kuluneiden viikkojen aikana jynssännyt pöytiä ja lattiaa sekä imuroinut.

* Jääkaappi- ja pakastinhuolto. S-S:n jääkaapissa eivät kovin monet ruoat enää vanhene niin kauan, että pääsevät harmaantumaan. S-S tuntee pakastimensa sisällön ja käy sitä läpi säännöllisesti.

* Kierrätys. Taloyhtiön monipuolisen roskakatoksen ansiosta S-S voi helposti lajitella jätteet kuuteen eri sorttiin, lisänä toki ongelmajätteet.

* Säästöruokailu. S-S on kiinnittänyt huomionsa tarjouslihoihin ja edullisiin jatke- ym. materiaaleihin ja pyrkinyt melko onnistuneesti täyttämään niillä kaappejaan juuri siinä määrin, ettei tilanahtautta kuitenkaan pääse muodostumaan.

* Jämien hyötykäyttö. S-S on ryhtynyt käytännön toimiin selvittääkseen, onko mahdollista olla heittämättä menemään yhtään vanhaa ruokaa.

Lopputyökseen S-S valmisti edellispäivän tomaattimurska-broilerisuikalekastikkeesta pataruoan. Sitä varten hän keitti kattilassa riisiä ja punaisia linssejä, joihin lisäsi jäljelle jääneen kastikkeen ja hiukan oreganoa. Kurssilaiselle pataruoka maistui mainiosti ja arvosana oli sikäli hyvä, mutta koemaistajalle sitä sai lupaavan alun jälkeen sulloa suuhun haarukallisia laskien ja kuunnellen lauseita "äiti, mä en tykkää tästä" ja "mä en jaksa syödä".

Hankitaan pesukone

Asetuttuani hädin tuskin mutta kuitenkin uuteen kotiin alan "lopulta" (ex-miehen mielipide) katsoa pesukonetta itselleni. Se löytyy ja kaupat tehdään. Minulle ei mahdu tornia, jossa olisi kuivuri erikseen, mutta narukuivatusta ajatellen olen liian laiska. Ja se tilanpuute! Muutenkin kaikki hankalaa, äh! No, löytyy kuivaava pesukone ja saan tarjouksen ja ostan. Toimitus kahden viikon päästä, mutta selvitään jotenkin, pakko. Pesutupaa käytän aina jonkun vieraillessa kotonani, koska silloin voin käydä alhaalla yksin ilman lapsia.

Koittaa päivä, jolloin pesukone ja sen ohessa printteri ja pölynimuri toimitetaan minulle. Se on tämä päivä. Sisään kävelee kaksi setää, lapset riekkuvat kuka sisällä ja kuka rappukäytävän puolella, kun ovet repsottavat auki. Havaitaan, että hieno kuivaava pesukone ei mahdu kylpyhuoneen ovesta sisään. Kolme senttiä jää uupumaan. Epätoivo iskee. Soitan vuokranantajalle, joka ei oikein lämpene ajatukselle karmin irroittamisesta, minkä ymmärrän, ei se helppoa olisikaan. Ei hänen miehensäkään, jonka kanssa juttelen seuraavaksi. Tuskailen ja ihmettelen. Puhelun aikana kantaja lähtee ja asentaja sanoo joutuvansa kohta lähtemään.

Lopetan puhelun ja tuskailen lisää. Asentaja kysyy, onko minulla mies, joka voisi auttaa tässä asiassa. Parahdan itkemään, eikä murtaen suomea puhuva asentaja ymmärrä murrettani. Parku on kuitenkin universaalikieli, ja saan myötätuntoa osakseni. Kapeammaksi pesukoneeksi asentaja ei osaa muuttua, minkä hän valittaen toteaa, mutta 45-senttinen päältä täytettävä mahtuisi ovesta. Ajattelen pottuuntuneena ex-miestä latomassa kolmia kalsareita mukavasti kymmenen kilon pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun samalla hetkellä, jolloin ripustelen kolmen ihmisen vaatteita ja vuodevaatteita ja yhden ihmisen vaippoja loppumattomalle narulle. Ei tule mitään mistään, ei taaskaan! Mikä parku! Onko sinulla äitiä tai isää kuitenkin? No on, mutta hekään eivät saa vaatteita kuivumaan itsestään.

Vaatteiden kuivattaminen on maailmanlopusta seuraava katastofi myös seuraavan puheluni aikana. Soitan kodinkoneliikkeeseen ja parun asiani puhelimeen vastaavalle naiselle. Hän antaa puhelimen myyjälle, joka alkuun teki minulle tarjouksen. Parun asiani hänellekin, jos nyt en ihan niitä miehen kolmia kalsareita myöten niin ainakin muuten tehden selväksi sen, että tilanne on hirveä ja epätoivoinen, olen melkein mieluummin narun jatkona kuin kuivatan pyykkini sillä. Mies kertoo olevansa huomenna töissä ja kehottaa vaikka tulemaan käymään, jos pääsen. Mittailemme oviaukkoa ja toista kuivaavaa pesukonetta linjan eri päissä ja saatamme löytää mittaustulosten väliltä yhteensopivuutta. Joka tapauksessa etsitään joku passaava kone, jonka saatan saada jo huomenna, jos olen nopea. En jaksa edes ajatella, onko minun lupa maksaa kotiinkuljetus ja asennusmaksu uudestaan, mitä todennäköisimmin kyllä. Kunhan saan koneen ja mieluiten vielä sen kuivaavan.

Parun vielä äidille, ja loppupuhelusta olen alkanut pikemminkin nauraa asialle. En muista, milloin olisin soittanut hänelle ilman että tunnen puhelun lopussa oloni ainakin jonkin verran paremmaksi. Juttelen vielä ystävän kanssa ja harmittelusta huolimatta lähinnä naurattaa. Vähän myöhemmin viestitän vielä vuokranantajalle asian järjestyvän kyllä ja kerron postista juuri kolahtaneen hänelle osoitetun kirjeen. Hän soittaa minulle, jolloin sovimme kirjeen toimittamisesta ja puhelemme pesukoneesta. Vuokranantaja haluaa piristää minua ja antaa minulle luvan maalata seinän, jonka hän on tiennyt minun haluavan maalata mutta jonka maalaamiseen ei ole aikaisemmin suostunut.

Kun puhelumaratonini on tullut päätökseen, Antto on kastellut kylpyhuoneen ja vaatteensa lotratessaan 45 minuuttia lavuaarin ääressä. Aaron on kastellut vaippansa ulkopuolelta kontatessaan kylpyhuoneen märällä lattialla. En muista edes murehtia sitä, että nuokin vaatteet täytyy kuivata.

Muutettu on

Lopultakin netti toimii, tosin systeemit ovat vielä melko hankalat. Modeemin johdot eivät riitä kovin pitkälle, joten langaton lähiverkko on hankinnassa. Lisäksi ostin vääränkokoisen peitelevyn puhelinpistokkeelle, joten tuon modeemin töpseli on suojattu jollain seinään teipatulla muovipakkauksella ja ompelutarvikelaatikolla. Turvallisuutta täytyy lähteä peräänkuuluttamaan pian. Nyt lasten nukkuessa pääsin kuitenkin käymään netissä, se kai tässä on tärkeintä. Tässä vielä pari kuvaa uudesta kodistamme, joka alkaa näyttää kodilta, kylläkin melko sotkuiselta sellaiselta. Äiti oli järjestelemässä tänään ja eilen, ja häntä ja siskoani voi kiittää siitä, että tavaraa on aika paljon muuallakin kuin lattialla.


Olohuoneessa on vielä vähän järjesteltävää.


Siinä se on: kangashyllyni. Paljon on vielä täyttämättä, mutta muistellen vielä vanhassa kodissa odottavia kankaita se lienee hyvä asia.


Ostin Ikeasta aivan ihanan valkoisen villamaton tuohon sohvan edustalle, mutta sitten tämä toinen ei mahtunutkaan. Mittaa tummansinisellä on kaksi kertaa kolme metriä. Olkoon toistaiseksi sitten näin, valkoinen pääsi makuuhuoneeseen ja passaa hienosti sinnekin.


Lainasänkyni on saanut kovasti ihailua osakseen, ja pidän siitä hirveästi itsekin.


Ostin tänään Tiimarista oranssin lyhdyn vain ja ainoastaan ledituikuille. Vieressä oleva mobile on euron kirpparilöytö.

Tapetoinnin loppusuora

Isä kävi tänään tapetoimassa makuuhuonetta, minä auttelin siinä lastenhoidon ohessa. Junglehouse Mom tosin hoiti enemmän kuin puoli päivää tuota isompaa, mutta pienemmänkin läsnäolo vaikeutti hiukan osallistumistani. Joka tapauksessa taisimme saada kaiken valmiiksi, en tiedä, sillä isä jäi vielä hommiin, kun palasin lasten kanssa nukkumaan vanhaan kotiin. Voi kuinka odotan, että pääsen omaan pesääni ja ennen kaikkea että saan siitä tehdyksi kunnon pesän! Nyt voin pienen siivouksen jälkeen alkaa kantaa huonekaluja paikalleen, ah ihanuutta.

Pari kuvaa tapetoidusta makuuhuoneesta, jossa remonttitunnelmat hyvinkin aistittavissa vielä. Ei oikein tapetin kuosi erotu, mutta sama on kyseessä kuin olkkarinkin tapetti, se harmaaraitainen.


Muokkaus 30.1.2009: Kyllä vain, tuli valmista mutta myös verholauta isän päähän. Onneksi kuhmua isommilta vammoilta säästyttiin. Sain tänään listat kiinni, sängyn paikalleen ja uuden maton olohuoneen lattialle - kohta voisi asettua taloksi ja asetutaankin, nimittäin ylihuomenna!

---

Ja niin, kävinpä Ikeassakin tänään. Meitä oli kaksi äitiä ja kaksi lasta, mutta kiireestä huolimatta hyvin meni eikä rahanmenoa voinut estää. Yhtä ja toista tarttui mukaan, mutta siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa.

Kalusteita paikoillaan ja siihen suuntaan

Maallista omaisuuttani ja poikieni omaisuutta siirtyi eilen runsaasti uuteen osoitteeseen katsellessani vieressä avuttomana ja kieltämättä aika murtunein sydämin. Niin se hiljalleen liukenee pois, minun olemiseni tässä talossa. Luulin asuvani täällä lopun ikääni. Minun kädenjälkeni sekoittuu hiljalleen muiden ihmisten kätten jälkeen, kunnes kukaan ei tiedä eikä muista, että olin täällä, ei sitäkään, miten rakas minulle olikaan tämä paikka ja perheeni tämän talon sisällä. Vain talo toisaalta mutta minulle Koti isolla koolla niin kuin lapselle äiti on Äiti tai isä on Isä.

Minun tavarani siis siirtyivät sinne kerrostalokolmioon, josta tulee varmasti myös rakas paikka. Se vain ei ole oma eikä minulla tällä kertaa ole illuusiotakaan siitä, että voisin jäädä sinne ikuisesti asumaan. Ehkä en haluakaan, mistä sen tietää. Tänään kävin kuvaamassa tämänhetkisen tilanteen, jossa on vielä paljon järjestelyä. Salaman asetuksissa oli varmaan jotain pielessä, koska tosi tummia kuvia tuli: säätelin valoisuutta sitten koneella, jotta noista saisi jotenkin selvää, vaikkakin sävyt näyttävät osassa kuvia vähän oudoilta.

Olohuoneessa kulmakaappi on sumpussa ainoassa mahdollisessa paikassaan, mikä saa minut miettimään, jättäisinkö sen kuitenkin pois. Iso hylly saattaa siirtyä kahden ruskean hyllyn paikalle. Tuo tapettilevy ei ole kiinni seinässä, siitä kummallinen muoto.


Poikien huoneessa näyttää jo ihan kotoisalta.

Seinää valmiimmaksi

Se oli sitten Janne, joka kävi tänään hiomassa ja tapetoimassa olohuoneen. Nyt on siistiä! Kuvista tosin tuli tuhruisia. Tapettivalinta on mielestäni onnistunut: luonnossa siitä erottaa kuvion (näistä kuvista ei) mutta se ei ole lainkaan levoton vaan hyvinkin hillitty - sallii räiskymisen muussa sisustuksessa!


Jannesta on ollut tänään moneksi, sillä myös kuvassa näkyvän Ikean hyllyn kokoaminen on hänen käsialaansa. Kunhan se on nostettu pystyyn ja oikealle paikalleen (hakusessa), aion latoa siihen vain ja ainoastaan kankaita.

Olohuoneen nurkassa on kauan mukana seurannut kulmakaappi. Se oli ensimmäisessä asunnossani, jonka vuokrasimme 1996 Jannen kanssa, ja samoin se oli aikanaan tätini Tuulan ensimmäisessä omassa asunnossa. Nyt tuo tummunut männyn väri on alkanut harmittaa, joten maalaushommat odottavat. Ostamani maali on suunnilleen tuota sävyä kuin kaapin päällä uutuuttaan hohtava kastelukannu, puolikiiltävää vanhaa valkoista. Samalla värillä maalaan työpöytäni, jos vain maali tarttuu ja muuten kaikki menee putkeen. Pöydästä tulee koko minun huoneeni levyinen samoin kuin ikkunakin on.


Samalla tapetointireissullaan Janne kiinnitti vielä liitutaulunkin lastenhuoneen seinään. Piirrokset jatkuvat lähes katonrajaan, mutta kysymys ei ole akrobatian taidonnäytteestä vaan siitä, että Antto otti sallitun varaslähdön ja piirteli kaverinsa kanssa levylle jo ennen sen nostamista seinälle.


---

Siskoseni ihanaiseni täyttää tänään vuosia. Minä saamaton en ole vielä muistanut materialistisesti, mutta lupaan kyllä senkin tehdä jälkijunassa jälleen. Onnittelut Murakkaalle vielä tätäkin kautta!

Tapetti

Allekirjoitetaan vuokrasopimus, otetaan sen jälkeen varovasti esiin olohuoneen ja makuuhuoneen nykyisen tapetin epäesteettisyys ja uusimismahdollisuus. Tiedustellaan lupaa maalata seinä tapetoinnin sijaan. Saadaan tietää, että se ei tule onnistumaan siististi, ja sovitaan, että olkoon menneeksi, tapetoidaan mutta neutraalilla värillä. Viestitellään ja sovitaan vuokranantajan kanssa tapaaminen tapettikauppaan. Valitaan tapetti, jonka vuokraemäntä maksaa ja joka miellyttää kaikkia osapuolia, ja tullaan siihen tulokseen, että alla oleva seinäpaperi on poistettava ennen tapetoimista. Mennään seuraavana päivänä asuntoon ja revitään tapettia seinästä. Todetaan alla olevan toinenkin tapetti. Revitään päällimmäinen suurimmaksi osaksi pois. Aletaan repiä alempaa ennen kuin huomataan, että sen päälle on paikoittain maalattu. Huomataan, että maalikohtia ei yksinkertaisesti saa irti. Parempi olisi, ettei sisempää tapettia olisi alettu repiä ylipäätään. Hiotaan seinä ja toivotaan, että jälki on riittävän tasainen. Muutamien kommellusten myötä saadaan pari vuotaa seinään. Seuraavana päivänä huomataan, että seinä todella oli kaikkea muuta kuin riittävän tasainen. Poistetaan jo kiinnitetyt tapetit, hiotaan seinä koneella ja aletaan tapetoida uudelleen.

Päätetään, ettei 1) enää ikinä poisteta päällemaalattuja tapetteja seinästä eikä 2) enää luultavasti ikinä vapaaehtoisesti valita tapettia maalin sijaan.

Tapettia puuhaamassa on ollut useita ystävällisiä, ihania ihmisiä, jotka tunnistavat itsensä tästä. Jälleen kiittelen kovasti kaikesta avustanne ja vaivannäöstänne, joka pehmittää laskuamme uuteen pesään.

Pari kuvaa tulevasta

Ei ole tänään tehnyt tiukkaakaan tästä kodista luopuminen. Kiukku on ollut niin pinnalla, syvä ja katkera kiukku. Vaan nyt juuri äsken kuulin jostain nurkasta sellaisen tälle talolle tyypillisen rasahduksen, ja suru viilsi kuin veitsi. Nämä äänet, tuoksut ja kaikki muu. Se minkä menetän, ihan jo tähän kotiin liittyvät asiat, tulevat varmasti mieleen hiljalleen. Ketä huijaan? En ole koskaan ollut niin paljon uuden perään, ettei vanhan menettäminen tuntuisi missään.

Joka tapauksessa kävin taas viemässä tavaroita ja otin pari kuvaa samalla. Kuvat osoittautuivat täriseviksi ja muutenkin aika kehnoiksi, mutta onpahan jotain alkutilanteesta. Osa on lisätty jutun Tyhjä taulu yhteyteen, ja seuraavassa lisää.

Tällä tapetilla päällystimme isän kanssa yhden kovalevyn, noin 120 cm leveän ja lattiasta kattoon pitkän. Vuokra-asunnolle ystävällinen tapa käyttää repäisevämpiä sisustusmateriaaleja.


Lastenhuoneen lattialla on yksi kovalevyistä maalattuna liitutaulumaalilla. Se tulee tuohon siniselle seinälle kaappien viereen.


Seuraavissa kuvissa kotiamme muuten sisältä: näkymä keittiöön ja olohuoneeseen. Kotitontut siellä esittelevät asuntoa.

Tyhjä taulu

Minulla ja lapsilla on nyt oma koti. Tosin vuokrasopimus alkaa virallisesti vasta ensi kuun alussa, mutta kuitenkin meillä on paikka, johon rakentaa pesää, sellaista jossa kaapin paikan määrään minä. Jos aina ajoittain voin unohtaa kaiken surun, kiukun ja ikävän, voin tervehtiä tätä muutosta myös iloiten. Minulla on jo avain, ja vähän hävettää myöntää, että olen käynyt tulevassa asunnossani enemmänkin kuin piipahtamassa. Antto on viihtynyt uudessa kodissa hyvin, ei ole varmasti ihan vielä ymmärtänyt, että joku päivä se on se paikka, jossa vietämme suurimman osan aikaamme. Aaron konttaa ympäriinsä ja kokeilee seinien kaikuominaisuuksia.

Blogiini putkahti uusi tunniste, Uusi koti, ja kertoilen asuntomme kuulumisia täällä aina silloin tällöin. Kolmio sijaitsee vuoden 1962 kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, johon toki pääsee hissillä (mutta silloin saa kyllä taituroida kärryjen kanssa) tai kiipeämällä yhdet ainokaiset portaat ylös. Keittiötä lukuunottamatta kaapit ovat alkuperäiset, ihanaiset. Keittiö on uusittu vuosi sitten, ja onhan uudessakin oma viehätyksensä.

Seinät ovat hiukan oudon väriset, mutta keittiön kanssa aion tulla toimeen ja pojat eivät luultavasti pahastu melko iloisen sinisistä seinistään. Olohuoneen ja makuuhuoneeni tapetoin uudestaan, kunhan pääsemme vuokranantajan kanssa yksimielisyyteen tapeteista. Olen hiukan ajatellut vaaleanharmaata raidallista tapettia, sellaista jossa raidat ovat hyvin tiuhaan. Neutraalia pitää nimittäin olla; räiskyvät tai muuten oudot yksityiskohdat tulevat muista ratkaisuista. Seuraava Kamilla-tapetin kuva on vohkittu RTV:n sivuilta, minkä asianomaiset mainoksena ottakoot.


Apuja ja avuntarjouksia olen saanut niin paljon, että minusta tuntuu, ettei itseni tarvitsisi evää liikauttaakaan saadakseni kodin kuntoon. Mm. Junglehouse Mom lainasi minulle ruokapöydän ja upean sängyn. Eilen isäni oli koko päivän kärräämässä asuntoon viittä isoa kovalevyä ja auttamassa niiden muuntamisessa sisustuselementeiksi ja siinä samalla siirtämässä muutamia huonekaluja vanhasta kodista uuteen.


Näkymä makuuhuoneeseeni. Siellä on jo suunnilleen paikallaan lainasänky. Sininen seinä on todellakin tapetoitava uudestaan.

Huomasin vieneeni asuntoon ensimmäisenä esineitä, joiden väritys on voimakas: punaisen laukun sekä punaisen pussilakanasetin ja saman sarjan pussukoita. Niitä mitä en vielä vähään aikaan tarvitse, sillä muutan vasta kuun vaihteessa. Sitten punaisen lampun, jolle ei oikein ole ollut paikkaa tässä nykyisessä kodissani. Toki muunkin värisiä esineitä on asuntoon viety, ja etenkin huonekalujen väritys on tällä hetkellä itse asiassa pikemminkin vaisu. Kun tavaraa on vielä hyvin vähän paikalla, värien suhteet keikahtavat jo yhden uuden esineen ilmaantuessa helposti ympäri.


Punainen lamppu surkeasti kuvattuna. Olikin sitten tärähtänyt koko kuva, jolla yritin alun perin kaappia ja tapetoitua levyä havainnollistaa. Siitä tsuumaten sitten niin vielä parempi!