tiistai 2. joulukuuta 2008

(Naisen) avaruudellinen hahmottaminen ja aivan turha rahanmeno

Jotta välttyisin kuvailemasta tapahtunutta suullisesti enää yhtään kertaa tai ainakaan alusta asti, selostanpa, miksi vähän harmittaa. Onnistuin sitten tänään tekemään sen eli parkkeeraamaan autoa merkaten, vieläpä sekä peiliin että lokasuojaan.

Homma meni näin: Huomasin Citymarketin parkkihallissa kaksi peräkkäistä paikkaa vapaana, olkoonkin siinä pylväs välittömässä läheisyydessä. Siihen kaarsin ja aloin taiteilla autoa ruutuun, josta ajaisin sitten etummaiseen ruutuun lähteäkseni myöhemmin helposti liikenteeseen. Aikani siinä väänsin ja käänsin ja lopulta osui peili pilariin. No pieni tälli, ajattelin, ja luulin peilin olevan jotain naarmuuntumatonta materiaalia. Siitä sitten lisää kääntelemään autoa ja lopulta luulin, ilmeisesti vielä vähän hämmentyneenä osumasta, että nyt olisi hyvä sauma ajaa kunnolla edessä olevaan ruutuun. Voi mikä virhelaskelmointi, kuului vaimea raapaisu, ja ulos astuttuani teki mieli huutaa ääneen. Lasku on aikamoinen, rahaapa rahaa vain tietenkin, mutta oma huolimattomuuteni harmittaa vietävästi. Ei ollut kiirettä, ei ollut ketään häiritsemässä, mutta niinpä vain sitten arvioin pieleen tai olin kärsimätön tai jotain, ja olisinpa edes tiennyt korjaamojen taksat ja vakuutusten bonusjärjestelmät jne. paremmin siinä vaiheessa kun en malttanut edetä sentti kerrallaan.

Niinpä, maailmanrauhan rinnalla pientä... Mutta muutamat asiat, jotka viime aikoina ovat menneet pieleen, palautuvat mieleen nyt kun taas onnistun sählimään, ja syyllinen on olo myös siitä, että olen sählimisineni sellainen rahakaivo, tai siltä tuntuu. Janne onneksi ymmärsi pahan mieleni ja toi minulle punaisen ruusun lohdutukseksi - mahtui päivään siis ilonkyyneleitäkin.

6 kommenttia:

Bluesea kirjoitti...

Onneksi kyseessä siis kuitenkin vain auto. Toisaalta ymmärrän kyllä, että harmittaa. Rahanmenoa kun tuollaiset tuppaavat teettämään. Hyvä, että J. ymmärtäväisenä.

Anonyymi kirjoitti...

Autojen kanssa on joskus tuollaista... Ja se oma sählääminen... no, se se vasta harmittaakin! Mutta onneks teillä perhesopu säilyi sähläyksestä huolimatta :)

junglehouse mom kirjoitti...

Hei, pointsit miehelles, noin sitä pitäis aina toimiakkin, eikä mitään perhesopua menettää tälläsissa jutuissa ;)

Ja törmäys vielä Tiinan opein, ei tarvii peruuttaa, kun ajaa parkkiruudun läpi, sorry ;D

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Kiitokset sympatioista! :) Oppipahan tuostakin eikä tosiaan kellekään ainakaan käynyt mitään - no silti tietysti vähän ottaa päähän. Ihanaa joo, että J jaksoi suhtautua niin mukavasti kuin se tässä tilanteessa on mahdollista.

J. Mom, kuka käski yrittää ottaa palan pilarista matkaan tai edes parkkeerata sen lähettyville? Ei kukaan! Täysin oma vikani, itse kohelsin ja sama ois voinut sattua missä vaan. Vähän pitää itse kuulostella ja tunnustella, onko ohjeen mukaan toimiminen edes mahdollista omat taidot huomioon ottaen.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kurja juttu! Auttaako yhtään, jos kerron omasta ekasta ajokorttivuodestani?

Onnistuin kolhimaan eri paikoissa ja eri syistä silloisesta Mazdastamme molemmat etukulmat, toisen takakulman ja jopa pohjan (!). Lisäksi maksoimme ainakin kahdesta eri törmäilystä myös toisten autoihin tulleita kolhuja. Se oli kivaa aikaa se.

Onneksi kuitenkin meni rikki peltiä eikä ihoa.

Huomiseen!

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Halpisremppa, kyllä lohduttaa, ja itse asiassa tuota olen kyllä muistellut vähän piristääkseni itseäni. :P Täytyy tentata nämä uusiksi vielä huomenna, niin tunnen itseni suorastaan taitavaksi ajajaksi - enhän saanut edes lommoja aikaiseksi, pellin väriä kiitettävästi näkyviin kylläkin.