Leipä (pienen) miehen syöttötuolissa pitää ja sesonkiin sopivaa

Kuten Junglehouse Mom tiesi kertoa, edellisen postauksen piirros esitti lasten neulekonetta. On minulla oikeakin sellainen, mutta se on iso, äänekäs ja monimutkainen ja sijaitsee autotallissa. Niinpä tuolla on ollut oikein oivallista vääntää neulosputkea muutamia lahjoja varten.

Eilen oli digipokkarin akku loppu, joten lähetän kahden päivän piirrokset nyt samalla kertaa. Ei oikein luista nyt tuo piirtäminen taaskaan, vähän kankeaa on. Kyllä tämä kuitenkin tästä, kunhan pitää rutiinin yllä.

Minulla oli eilen ja tänä aamuna poikkeukselliset oltavat, kun kokeilin yhden lapsen yh-arkea. Janne ja Antto olivat mummolassa ja päättivätkin jäädä sinne yöksi. Tuntui rennolta, kun ei tarvinnut karjuen selvitellä poikien välejä tai katsoa, ettei isompi herätä pienempää tms. Ei tarvinnut olla viihdyttäjänä tai potea huonoa omaatuntoa lapsen jatkuvasta telkkarin töllötyksestä. Aaron tuntui kehittyvän silmissä, kun sai rauhassa möngertää. Silti oli kiva nähdä isompia poikia, kun he tänään kotiutuivat. Eilen piirsin Aaronin, joka söi innokkaasti leivän sisusta.

Tänään Janne ja Antto palasivat sesonkiin kuuluvan sisustuselementin kanssa. Se koristeltiin heti, ja piirsin siitä äsken pikaisen yksityiskohtakuvan. Hmm, kuusi ei todellisuudessa kallistu noin uhkaavasti, vaan luonnoskirja näyttää olleen vinossa kuvaa otettaessa.