Uuden vuoden ensimmäiset piirustukset

Tämän vuoden alku oli tavallista raskaampi, vaikka kirjaimellisesti ottaen toki kepoisempi kuin edellisen, silloin näet odotin Aaronia ja olin aika tuhdissa kunnossa. Mutta vuosi sitten olin onnellinen, toiveikas - ja miten sitten elämä ehtikään heittää kaiken ympäri vielä vuoden 2008 viime töikseen.

Tunnelmat ovat vaihdelleet näinä vaikeina aikoina. Ensin olin niin turta, etten saanut kynää kädessä pysymään. Mielessäni pyöri kaikenlaisia kuvia. Lipasto, vähän sellainen kuin vanhempieni maalla siinä silmieni edessä oli sinä päivänä, kun sulattelin tätä kaikkea. Ajattelin lipastoa, mitä kaikkea se kätkeekään: kauan avaamattomina olleita laatikoita, tomua sisällä. Kuinka se kaatuu ja lokerot paiskautuvat siitä joka puolelle. Mietinpä vielä lipastoa, joka makaa meren pohjassa ja jonka armoton, arvoituksellinen kasvusto turkoosia ja ruosteenruskeaa muuttaa osaksi kalojen asujaimistoa. Kuinka hitaasti liukuen sen päällä olevat esineet putoavat, kun haaksi liikahtaa merivirrassa.

1.1.2009 Päätin, että vuoden ensimmäisenä päivänä tartun oikeasti toimeen ja alan piirtää. Kasvi on kotimme ainoa jotakuinkin hengissä oleva viherkasvi.


2.1.2009 Katson lasta, joka touhuaa lattialla, ja tiedän, että elämä jatkuu, olkoonkin klisee, olkoonkin että vaikeana näin alkuun.


3.1.2009


4.1.2009 Sisareni oli luonani yötä. Sanoi pitävänsä kuvaa jonkin verran näköisenä.


5.1.2009 Naamio. Katselen sitä surullisena ja mietin, miksi usein tuntuu niin paljon helpommalta piiloutua sellaisen taakse kuin olla aidosti itsensä, antaa itsensä alttiiksi. Janne toi tämän Venetsiasta työmatkalta. Kesällä naamiaisissa hänellä oli se kasvoillaan, kunnes eräs pikkutyttö pelästyi ja se piti siirtää syrjään.


6.1.2009


7.1.2009 Luin joskus lapsena Nuorten maailma -nimisestä kirjasta artikkelin siitä, miten kiromantian mukaan käsistä näkee ihmisten luonteenpiirteitä, taipumuksia yms. Voikohan oikeasti olla niin, että ihmiset, joilla on lyhyt pikkusormi, ovat huonoja puhujia ja pienikätiset hallitsevat suuria asioita? Kirjan mukaan ihmiset, joiden kämmen on syvä eli kuoppamainen, joutuvat elämässään kamppailemaan vaikeuksien yli. No, samapa tuo. Kamppaillaan nyt yhden päivän yli kerrallaan...