12.1. ... on se silti haikeaa. Esineet tutuilla paikoillaan, kuin aina ennenkin, siinä mihin ne laskettiin silloin kun ei vielä muutoksesta ollut tietoakaan. Mikä lähtee, mikä jää, miten mikäkin uuteen paikkaansa asettuu.
14.1. Tuntuvat taideopettajien näkemykset suttauksesta menevän kovasti ristiin. Yläasteen ja lukion kuvaamataidon opettaja ei sallinut minkäänlaista stompeerausta lyijykynä- eikä hiilitöissä, vaan kaikki harmaa oli saatava aikaan suttaamatta, kynällä tai hiilellä eikä sormella maalaten. Oli hänen entinen opettajansa joskus ärähtänytkin, että taiteilijan käden pitää olla niin herkkä, että kaikki vivahteet saa aikaan kynän asentoa tai painamisintensiteettiä muuntelemalla. Erilaiset opaskirjat ovat kuitenkin ohjanneet stompeeraamisessa ja monet taideopettajani siihen kannustaneet. Mielestäni on ilman muuta kannustettavaa kokeilla, mitä kaikkea välineestä saa irti, ihan keinolla millä hyvänsä. Lyijykynä tai hiili ei ole kuin haarukka, jota on kohteliasta tai hienostunutta käyttää ja pitää kädessä vain yhdellä sovitulla tavalla. Suttaaminen kuitenkin aina tummentaa jälkeä ja saattaa tuottaa tukkoisuutta kuvaan, mikä on hyvä pitää mielessä. Tässä jalka, jota on erilaisin mutta melko kevyin varjostuksin yritetty tehdä vähemmän kummallisen näköiseksi.
Tekstit
2 kommenttia:
Oikein hyvä jalka eikä tuossa takkanurkkauksessakaan mitään vikaa ole ;-)
Just toi jalka semmonen miltä mun mielestä kuuluu piirustuksen näyttää ;D Mistä siis puhuttiin, tarpeeksi tuota..hmm..oikea sana..tekstuuria?! :D Suttua, kynää, harmaansävyjä, jotain ;)
ps. toi sanavahvistus on horshist!
Lähetä kommentti