Ei ole tänään tehnyt tiukkaakaan tästä kodista luopuminen. Kiukku on ollut niin pinnalla, syvä ja katkera kiukku. Vaan nyt juuri äsken kuulin jostain nurkasta sellaisen tälle talolle tyypillisen rasahduksen, ja suru viilsi kuin veitsi. Nämä äänet, tuoksut ja kaikki muu. Se minkä menetän, ihan jo tähän kotiin liittyvät asiat, tulevat varmasti mieleen hiljalleen. Ketä huijaan? En ole koskaan ollut niin paljon uuden perään, ettei vanhan menettäminen tuntuisi missään.
Joka tapauksessa kävin taas viemässä tavaroita ja otin pari kuvaa samalla. Kuvat osoittautuivat täriseviksi ja muutenkin aika kehnoiksi, mutta onpahan jotain alkutilanteesta. Osa on lisätty jutun Tyhjä taulu yhteyteen, ja seuraavassa lisää.
Tällä tapetilla päällystimme isän kanssa yhden kovalevyn, noin 120 cm leveän ja lattiasta kattoon pitkän. Vuokra-asunnolle ystävällinen tapa käyttää repäisevämpiä sisustusmateriaaleja.
Lastenhuoneen lattialla on yksi kovalevyistä maalattuna liitutaulumaalilla. Se tulee tuohon siniselle seinälle kaappien viereen.
Seuraavissa kuvissa kotiamme muuten sisältä: näkymä keittiöön ja olohuoneeseen. Kotitontut siellä esittelevät asuntoa.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kivalta näyttää jo nyt. Ihanan väljää! (Ilmeisesti tavaraa on vielä tulossa lisää...)
Tapetti on kaunis! Ikkunanäkymät muuten myös ovat kmukavan väljät.
Haikealta tietenkin tuntuu, uskon!
Jaksamisia!
Jee meijän käsidesi päässy mukaan kuvaan ;D
Onnex on nähny livenä, mutta kyllä oisin täällä kieli pitkällä oottanu näitä kuvia jos ei ois päässy käymään ;)
Suunta se on eteenpäin :)
Salla, huomasin, että mun entinen koti näkyy sun uuden ikkunasta! :D Olen käynyt joskus myös kattomassa asuntoa tuosta talosta, johon muutatte.
Onnea uuteen kotiin roppakaupalla!
Heii! Luin viimeiset päivitykset. Aavistelin jo ennemmin, että jotain dramaattista on teille tapahtumassa. Toivotan kumminkin onnea uuteen kotiin, hyvältä näyttää. Ja voimia jaksaa; onneksi sinulla tuntuu olevan hyviä ja avuliaita ystäviä.
Tykkään noista sinun opiskelukokemusten muisteluista. Mitä opet on sanonu jne. Olisin halunnut itsekin opiskella taiteen tekoa, mutta ei ollut nuorena rohkeutta tarpeeksi eikä kannustusta lähipiirissä. Siksi kai hinkuaa kuulla kaikkea taideopetuksesta....
Heippa kaikki ja kiitoksia kommenteista! Kyllä niitä on aina niin ihana saada :)
S-S, vielä on väljää... Vaan tuskin kauan! Saisipa ne tapetit pian seiniin, niin sitten pääsisi oikein urakoimaan roinan mahduttamisen kanssa.
Joo maisemat ovat kyllä aika mieluisat. Mähän en mitenkään kerrostalonäkymiä vierasta vaan tykkään pikemminkin. Korkeita puitakin löytyy. Vai että Virpi on noilla nurkilla asunut! Siinä on muuten kuulemma nyt myynnissä yksi asunto samassa talossa kaksi kerrosta ylempää. En tiedä, miten tai missä asutte, mutta vinkiksi siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että nyt olisitte ostamassa. Kuulemma ei kuitenkaan kovin hyvässä kunnossa ole.
J. Mom, käsidesi on toki tärkeä sisustustavara! :D Palautan toimivana, vaikka kuvassa onkin uhkaavasti tutkimuskohteena.
Tuike, kiitoksia voimaintoivotuksista! Ihmisistä sitä voimaa ja iloa saa tosiaan ihan älyttömästi. Sekä tietysti tekemisestä! Itsestänikin on muuten ollut kiva kirjoitella ylös noita piirustukseen liittyviä ajatuksia, muistoja ja oppeja. Niitä voisi koota joskus omaksi opuksekseenkin, jos vain olisi riittävästi sanottavaa ja saisi aikaiseksi. Jos joskus piirtäminen veisi siinä määrin mennessään... Ei ole liian myöhäistä koskaan alkaa taidetta opiskella. Mäkään en muuten heti uskaltanut lähteä taidealalle vaan yritin ensin muuta, vaikka olinkin vielä nuori (24) aloittaessani taidealan opinnot.
Lähetä kommentti