Etsin autotallista villoja, mihin lienenkin tunkenut, mutta en löytänyt, vaan kiikutin mantereelle eli kotiin turvaan pussillisen mohairlankaa ja parit housut, toiset puolitekoiset ja toiset rikkinäiset, sekä vielä kirjotun paidan, josta voisin ommella jotain muuta. Mohairit otin käyttöön pian, kun väriyhdistelmä toi mieleen ystävän, jolle voisin tehdä jouluksi huivin. Kokeilin ensin neulakinnastekniikkaa ja vuolin jo jäätelötikusta tarkoitukseen neulankin, mutta pörröinen lanka ei mielestäni oikein toiminut tuolla tekniikalla, joka sujuu minulta muutenkin haparoiden. Niinpä otin seiskakoon puikot ja loin 120 silmukkaa (laskin vasta työn valmistuttua) ja neuloin aina oikein värikkään kaitaleen, jonka päättelin koukkuamalla saadakseni melko joustavan reunan.Väriyhdistelmä on mielestäni hauska mutta ei lainkaan sellainen, jota itse käyttäisin. Sen sijaan ystäväni aivan varmasti pitää siitä, tai ainakin olisi pitänyt viimeksi tavatessamme, mutta siitä on jo aivan älyttömän kauan. (Koska tästä blogista ei hänen kanssaan ole ollut puhetta, en oleta hänen täten päässeen perille joululahjastaan, mutta jos kuitenkin niin - kukkuu! Ikävä on ollut sinua ja ihan oma vikani, että olen ollut niin kiinni kotoisissa ympyröissäni ja touhuissani... jatketaanhan taas jossain vaiheessa siitä mihin jäätiin?)
---
Olen montakin kertaa nähnyt unta, jossa tulkitsen itse näkemääni unta tai jotain muuta. Vuosia sitten tulkitsin Neil Youngin laulua Days That Used To Be (jaa, puuttuukohan tuosta nyt määräinen artikkeli?), jonka sanat tosin unessa olivat jotain aivan muuta kuin oikeasti. Joka tapauksessa unilauluni niin kuin esikuvansakin kertovat erilleen ajautuneista ystävistä. Unessa tulkkasin laulua suomeksi näin (siis päin mäntyä): Siinä vanhat ystävykset tapaavat pitkästä aikaa ja päättävät joku päivä vielä kohdata sillalla. Hetken sitä mietittyään tarttuvat toimeen saman tien, koska muuten suunnitelma jäisi varmaankin toteuttamatta. Ajatus jäi mieleeni - siinä on jotain haikean kaunista, vaikka ennen kaikkea se on haikea.
Tekstit
2 kommenttia:
Heissuli!
Ihastuttavan keveän näköinen kaulaliina. Kivat, mutta ehkäpä vaativat värit. Tai siis sellaiset, että ihan jokatyttö ei välttämättä tykkää. Minusta kyllä nätit.
Toi laulu on mulle ihan tuntematon - tai ei ainakaan nyt muistu mieleen.
Jonnekin katoavat ystävät, katoava ystävyys on haikeaa!
Kiitokset! Joo eivät nuo värit taida kauhean monelle suomalaiselle edes sopia. Itse tunnen näyttäväni mudassa kieritetyltä, jos minulla on tuota kirkasta aniliininpunaista ylläni.
Lähetä kommentti