Tapahtui Tarjoustalossa: juoksin siellä kärryjä työntäen, isompi kannoillani vapaana kävellen, kun äkkiä lapsi nappasi isosta laatikosta käärmeen. Se oli "pelottava käärme", kuten määritelmä myöhemmin kuului, jostain leopardikuvioisesta teddystä spiraalimaisesti ommeltu ja iso kuin mikä. Sanoin, että katso vaan, mutta nyt ei osteta, vaikka vaivihkaa vilkaisin nähdäkseni, olisiko hinta jossain esillä. Jos olisi tosi tosi halpa, ehkä sitten. Ei ollut hintaa ja hyllyyn jäi, mutta lupasin ommella Antolle käärmeen vanhoista sukista. Se riitti, kunhan käärme olisi pelottava ja sillä olisi myös silmät. Enpä ymmärtänyt, että Antto olettaisi minun ryhtyvän hommiin saman päivän aikana, mutta se selvisi pian kotiuduttuamme, joten ei auttanut muu kuin istuutua ompelukoneen ääreen.
Nappasin siivouskaapista muovikassin, jossa vanhat sukat ovat odottaneet joutumistaan lattiarievuiksi, pieniksi sellaisiksi. Leikkasin sukista risat varvasosat pois ja surautin ne yhdeksi pitkäksi putkiloksi. Sen värjäsin oranssiksi (Dylonin kuumavärinappi nimeltä Tangerine) ja täytin kuivumisen jälkeen ohrasuurimoilla (pää) ja vanhan tyynyn sisusvanulla. Ompelin loppupään kiinni. Olin joskus aiemmin ommellut mustat pienet napit kahteen valkoiseen isoon, joten silmät olivat valmiina ommeltavaksi päähän. Leikkasin punaisesta nahasta haaraisen kielen ja ompelin sen vielä kiinni samalla kun lyhensin vähän päätä ja tein käärmeelle suun. Ompelin pahiten hiutuneihin kantapäiden kohtiin kukikkaat paikkalaput.
Antto on ollut hyvin tyytyväinen uuteen leluunsa. Urakkani ei ole kuitenkaan vielä ohi: koska olen ollut tylsä ja lupailuun taipuvainen äiti leluhyllyllä enemmän kuin yhden kerran, minulla on rästissä vielä Muumien Mörkö. Myyrä-hahmon sain juuri pari päivää sitten ommelluksi.
Tekstit
4 kommenttia:
Onpa pitkä boa. Hyvin näyttää A1 viihtyvän tuon pehmokaverin kanssa. Aina ei tarvitse olla kalliilla kaupasta ostettuja leluja! (Varsinkaan, kun on tuollainen äiti, joka taikoo "ei mistään" tuollaisen kivan kaverin!)
Sunnuntaina R väsäsi vanhasta jouluovikoristeestamme itselleen helmet ja oli oikein onnellinen esitellessään niitä. Niistä tuli oikeasti tosi hienot.
Voi, ovikoristeistahan varmaan saa oikein hienot helmet! Tuli mieleen, että mulla on jotain joulukuusenkoristenauhaa (kuulostaa hassulta mutta näyttää yllättävän kivalta), josta voisi myös tehdä aika juhlavan näköisiä asusteita pienelle tytölle. Toinen kysymys, missä tavaran joukossa mahtaa olla... Niin tai ettei olisi peräti samanlaista kuin teidän, kun joulukoristeesta kerran kysymys.
Kyllä vaan tuntuu lelujen itse tekeminen olevan vain ajasta kiinni, niin paljon on erilaista materiaalia kertynyt! No, ehkä taidostakin, Myyrä olisi vaatinut vielä kaavan hienosäätöä mutta enpä ehdi toista tehdä.
Onpa todella kivan näköinen "pelottava käärme".
Muistan, että itselläni oli myös tuollainen käärme vaihe: tosin meillä se oli "ööli-ööli". Siinä oli silmät ja koko ööliyden pituudelta harja.
Hahaa, kiitokset! Harja tekisi toki käärmeestä selvästi Öölin. Ehkäpä kokeillaan seuraavaan! :)
Lähetä kommentti