Viemisiä

Ystäväni oli tehnyt sukujuhlia varten ison kasan kakkukoristeita, ja siitäpä keksin mielestäni loistavan ajatuksen. Olimme menossa iltasella kylään erääseen perheeseen eikä meillä ollut mitään tuomisia varalla, ei nyt toki ollut mitenkään välttämätöntäkään, mutta kiva on viedä jotain, jos vain jotain tulee vastaan. Askartelin siis kakkukukkia marsipaanista ja suljin ne pieneen rasiaan. Olin samalle perheelle tehnyt ristiäiskakkua aiemmin, joten arvelin, että kakku noin periaatteessa kuuluisi ruokavalioon, samoin kuin marsipaani. Äitini tosin oli sitä mieltä, ettei tekisi mitään sellaisella tuomisella, mutta itse olin tyytyväinen, sillä seuraavana päivänä sain perheen äidiltä viestin, jossa kerrottiin koristeiden päässeen heti käyttöön, siskontytön 1-vuotiskakkuun.

Koristeita kuljettaessani muistan sitten seuraavan kerran, että laatikko pidetään koko ajan samassa asennossa. Nyt jouduimme vähän oikomaan kukkasia perille päästyämme.