Mutta mistä koostuukaan se 20 prosenttia?

Olemme Saksi-Sadien kanssa ahkerasti blogitelleet viime aikoina mm. aiheesta järjestäminen, ja hän osasi kertoa 80 + 20 -säännöstä, joka lohduttaa toivotonta järjestyksenpitäjää. Tavaroihin, kuten kaikkeen muuhunkin, pätee siis sääntö, jonka mukaan siitä 80 prosenttia, se on neljä viidestä, löytää helposti paikkansa, ja näiden tavaroiden järjestämiseen menee 20 prosenttia ajasta ja energiasta. Loput 20 prosenttia, siis yksi viidesosa, vaatiikin 80 prosenttia kaikesta vaivannäöstä eli on ajelehtivaa rojua, jolle ei ole paikkaa.

Innostuin kovasti tästä minulle entuudestaan tuntemattomasta kaavasta ja aloin miettiä, mihin kaikkeen sitä voisi soveltaa. Tuohan todella pätee melkein kaikkeen! Juhlaan tehtävistä tarjoomuksista 80 prosenttia on helppoja, sen sijaan loput 20 aiheuttavat valtavasti päänvaivaa ja vievät niin paljon aikaa, että lopulta ei tahdo tulla valmiiksi edes se muu, helppo 80 prosenttia. 80 prosenttia tai ainakin melkein niin paljon astioista on aktiivikäytössä, loput makaavat kaapissa tyhjän panttina. Se kiusallinen 20 prosenttia on ja pysyy taakkana, vaikka yrittäisi alentaa rimaa tarjoomusten suhteen tai heivata kirpputorille 10-vuotiskaverisynttäreillä saadut tiimarikristallilasit. Miten se ylipäänsä on mahdollista? Miksi ongelmaa on vaikea ratkaista yksinkertaisesti sillä, että hankkiutuu roinasta eroon? Turhan tavaran viidennes saattaa tilapäisesti huveta kymmenykseksi, mutta prosentuaalinen osuus kasvaa vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin ja saattaa hyvin ylittääkin sen 20.

Yritän seuraavassa analysoida omasta kodistani löytyvää kaksikymppistä ja miettiä, mistä se on peräisin ja miksi se on tullut jäädäkseen.

Astiat. Aina silloin tällöin suursiivouksen yhteydessä kannamme joitakin astioita kirpputorille, sellaiselle jonne huolitaan kaikki eikä mitään tarvitse viedä takaisin kotiin. Jälkikäteen tulee joskus huomanneeksi, että juuri kyseiset astiat olisivat sittenkin olleet aika kivat, sentään aitoa tavaraa tai muuten vain muistoarvoltaan suuret. Ja oli miten oli, lahjaksi saamme usein uusia, ihania mukeja (jostain syystä tosiaan lähinnä mukeja, joten niitä on paljon) ja jollakin perheen tai suvun jäsenellä olleita sarjoja, joista ei voi kieltäytyä, joten vanhaa astiavarantoa pitäisi vähentää tiuhemminkin. Kuitenkin pesussa kiertävät samat lasit, mukit ja lautaset, koska hyllyllä taaimpina oleviin tai pinojen alimpiin ei oikein ulotu. Vanhimpia astioita ei käytetä pesukoneessa, mikä vähentää intoamme syödä niistä.

Lelut ja niiden osat. Olen kuullut vanhemmista - ehkä jopa tunnenkin heitä - jotka vievät vanhoja leluja kirppikselle tai heittävät ne roskiin heti kun lasta mummolaan vievän auton perävalot katoavat näkymästä. Aijai, en voisi itse tehdä sellaista. Jos lapselle rakennetaan ilmalämpöpumpun talon kokoisesta pahvilaatikosta talo leikkaamalla siihen ovi ja ikkuna, se toimii talona niin kauan kuin lapsi itse on kiikuttanut sen mummolan saunan uuniin. Olkoonkin, että se on tällä hetkellä nurin päin arkkupakastimen päällä eikä näytä kovin tehokkaasti käytettävältä. Olen harkinnut eräiden rikkoutuneiden lelujen heittämistä roskiin mutta usein päätynyt kuitenkin siihen, että ne kuuluvat "lelujen 20 prosenttia" -Ikea-laatikkoon, siis siihen paikkaan, johon kuuluvat muuten sijattomat ja luokattomat lelut. Näihin puolestaan lukeutuu perässä vedettävä ämpärimuovinen elefantti, johon kuuluvia palikoita tulee aina välillä vastaan, samoin kuin siitä irronneita muovijalkoja, linnanmäkilippalakki, monta tonttulakkia, pieni rikkinäinen talon muotoinen puutekele, hammaslankarasioita, poronkello ja vaikka mitä.

Erilaiset paperit. On toki helppoa heittää ilmaisjakelut keräyspaperilootaan ja tiliotteet laatikkoon, mutta ongelmana ovat paperit, joita ehkä tarvitsee, ehkä ei. Olenko varma, etten mene katsomaan jotain näyttelyä, jonka kutsu lojuu sadan muun kanssa vitriinin päällä? Tarvitsenko ehkä Hesburgerin alennuskuponkia, jolla saa aterian puoli euroa tavallista halvemmalla, jos sinne ehtii ajoissa ja jos välttämättä haluaa kerrosaterian kana-aterian sijaan. Nämä päätökset ovat usein tehtävissä, mutta jos päädyn säästämään alennuskupongin tai näyttelykutsun, mihin sen sijoittaisin?

Hmm, tuntuu siltä, etten ole aivan rehellinen itselleni, kun puhun 20 prosentista. Tämä pätee kyllä luultavasti muuhun asuntoon, mutta harrastetavaraa on kyllä tullut hamstrattua pikemminkin niin päin, että työhuoneeni kaaoksessa ulotun 20 prosenttiin kaikesta omistamastani. 80 prosenttia on ulottumattomissa, ja siitä 80 prosenttia jäänyt aktiivisen muistini ulkopuolelle niin, että se yllättää minut siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsen siivoamaan oikein urakalla. On vaikea sanoa, onko yllätys iloinen vai ei, sillä ihanat löydökset vähentävät mahdollisuuksiani karsia tavaran määrää, ja toisaalta ehkä 80 prosenttia löytämästäni yleensä miellyttää minua tai ainakin saa minut keksimään, mitä tästäkin voisi tehdä, jos vain olisi aikaa ja jos ja jos ja jos. Onneksi Janne sai rakennetuksi meille vinttikomeron, ehkä piankin alkaa armoton rojunraivaus - vaikkakin neljä viidesosaa raivatusta tavarasta muuttanee vain kerrosta ylemmäs.