Olen anonyymi sottaaja

Eräs englanninkielinen messie- eli sottaajavertaistukiryhmä tunsi minut taannoin, ehkä silloin kun minulla oli vielä toivoa tai ainakin kun kehtasin vielä väittää yrittäväni muuttua, nimimerkillä Kahjoke, nimimerkki jonka syntymiseen oli oma hätäinen tarinansa. Sitten se kirjoittaminen jäi siinä missä suurempi yrittäminenkin laimeni. Ryhmän nimi oli Messies Anonymous.

Nyt kun on kaksi lasta, ongelmani ei ole niinkään tavaran kerryttäminen pöytien täydeltä jonkin harrastuksen tai askareen varjolla. Ongelma on se, että kun sitä tavaraa kuitenkin hiljakseen kertyy, ei riitä aika eikä energia sen poissiirtämiseen. Sen sijaan leikki-ikäisellämme on halua tutkia mitä vain, ja tutkimusmetodina on useimmiten tavaran heitteleminen ja kaataminen. Roskat eivät päädy roskikseen minunkaan jäljiltäni, mutta verrattuna perheen miesväkeen olen tässä kuitenkin kunnostautunein ja valveutunein, toki ottamatta lukuun sitä tavaraa, jonka mieheni heittäisi roskikseen mutta joka ei minun mielestäni sinne kuulu.

Messies Anonymous -ryhmässä kerroin aikanaan tavoitteekseni työhuoneeni raivaamisen ja kunnostamisen Anton huoneeksi. Tämä onnistui, tosin melkein vuoden hitaan uurastuksen tuloksena, mutta kyseinen huone ei sijaitsisi minun kotonani, ellei tiettyjä harmaita saarekkeita olisi jäänyt. Ensinnäkin itse huoneesta puuttuu vielä joitakin listoja ja muuta pientä, sitä ei siis ole vielä viimeistelty. Toisekseen vaatekaapin oli tarkoitus olla kokonaan Anton kaappi, mutta siellä on vieläkin roinaa, joka aiheuttaa minulle harmaita hiuksia, sillä se kuuluu kokonaan minulle ja on kokonaan minun pois toimitettava. Olisikin niin, että roskaa, mutta ei, vaan siellä on ompelutarvikkeita, lasityötarvikkeita ja miniatyyreihin liittyvää tavaraa. Kaksi hyllyistä on omistettu Anton vaatteille, mutta niistä tuskin mikään mahtuu enää päälle, sillä en ole aikoihin päässyt kunnolla kurkistamaan kaappiin - leluja kun kertyy Anton huoneeseen ja tuonkin oven edustalle samaa tahtia kuin kankaita minun roinakoppiini. Mutta kummallekaan ei voi sanoa ei, sillä Antto tykkää leluista siinä missä minä kankaista. Niinpä Anton vaatesäilö sijaitsee isossa korituolissa, kyllä mahtuu.

Eilen palasimme karavaanarikokeilultamme, ja sain väsymyksestä huolimatta hurjan energiapuuskan. Aloin siivota Anton huonetta. Homma jatkui tänään, ja äsken nappasin huoneesta kuvia, jotka näyttävät tältä:


Otettakoon huomioon, että huomattavasti vaivaa olen nähnyt jo saattaakseni huoneen tähän tilaan. Nyt aion kerrankin järjestellä kaiken pohjamutia myöten kuntoon. Ei pikkuautoja palapelin palojen joukossa, ei legoja kirjahyllyssä tai kirjoja kaappien takana. Siksi tämä on niin hidasta. Anton leikit takaavat sen, ettei homma kovin nopeasti valmistukaan, mutta onhan motivaattoria: ihana auttaa pientä miestä viihtymään paremmin huoneessaan ja löytämään aarteensa. Vaatteetkin päätyvät tällä kertaa kaappiin omille hyllyilleen ja liian pienet kiertoon. Tämän luvattuani tulen kurkkimaan välillä painostavia kommentteja, eli lootaani saa jättää rohkaisua homman edistämiseksi.