Olemme Saksi-Sadien kanssa ahkerasti blogitelleet viime aikoina mm. aiheesta järjestäminen, ja hän osasi kertoa 80 + 20 -säännöstä, joka lohduttaa toivotonta järjestyksenpitäjää. Tavaroihin, kuten kaikkeen muuhunkin, pätee siis sääntö, jonka mukaan siitä 80 prosenttia, se on neljä viidestä, löytää helposti paikkansa, ja näiden tavaroiden järjestämiseen menee 20 prosenttia ajasta ja energiasta. Loput 20 prosenttia, siis yksi viidesosa, vaatiikin 80 prosenttia kaikesta vaivannäöstä eli on ajelehtivaa rojua, jolle ei ole paikkaa.
Innostuin kovasti tästä minulle entuudestaan tuntemattomasta kaavasta ja aloin miettiä, mihin kaikkeen sitä voisi soveltaa. Tuohan todella pätee melkein kaikkeen! Juhlaan tehtävistä tarjoomuksista 80 prosenttia on helppoja, sen sijaan loput 20 aiheuttavat valtavasti päänvaivaa ja vievät niin paljon aikaa, että lopulta ei tahdo tulla valmiiksi edes se muu, helppo 80 prosenttia. 80 prosenttia tai ainakin melkein niin paljon astioista on aktiivikäytössä, loput makaavat kaapissa tyhjän panttina. Se kiusallinen 20 prosenttia on ja pysyy taakkana, vaikka yrittäisi alentaa rimaa tarjoomusten suhteen tai heivata kirpputorille 10-vuotiskaverisynttäreillä saadut tiimarikristallilasit. Miten se ylipäänsä on mahdollista? Miksi ongelmaa on vaikea ratkaista yksinkertaisesti sillä, että hankkiutuu roinasta eroon? Turhan tavaran viidennes saattaa tilapäisesti huveta kymmenykseksi, mutta prosentuaalinen osuus kasvaa vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin ja saattaa hyvin ylittääkin sen 20.
Yritän seuraavassa analysoida omasta kodistani löytyvää kaksikymppistä ja miettiä, mistä se on peräisin ja miksi se on tullut jäädäkseen.
Astiat. Aina silloin tällöin suursiivouksen yhteydessä kannamme joitakin astioita kirpputorille, sellaiselle jonne huolitaan kaikki eikä mitään tarvitse viedä takaisin kotiin. Jälkikäteen tulee joskus huomanneeksi, että juuri kyseiset astiat olisivat sittenkin olleet aika kivat, sentään aitoa tavaraa tai muuten vain muistoarvoltaan suuret. Ja oli miten oli, lahjaksi saamme usein uusia, ihania mukeja (jostain syystä tosiaan lähinnä mukeja, joten niitä on paljon) ja jollakin perheen tai suvun jäsenellä olleita sarjoja, joista ei voi kieltäytyä, joten vanhaa astiavarantoa pitäisi vähentää tiuhemminkin. Kuitenkin pesussa kiertävät samat lasit, mukit ja lautaset, koska hyllyllä taaimpina oleviin tai pinojen alimpiin ei oikein ulotu. Vanhimpia astioita ei käytetä pesukoneessa, mikä vähentää intoamme syödä niistä.
Lelut ja niiden osat. Olen kuullut vanhemmista - ehkä jopa tunnenkin heitä - jotka vievät vanhoja leluja kirppikselle tai heittävät ne roskiin heti kun lasta mummolaan vievän auton perävalot katoavat näkymästä. Aijai, en voisi itse tehdä sellaista. Jos lapselle rakennetaan ilmalämpöpumpun talon kokoisesta pahvilaatikosta talo leikkaamalla siihen ovi ja ikkuna, se toimii talona niin kauan kuin lapsi itse on kiikuttanut sen mummolan saunan uuniin. Olkoonkin, että se on tällä hetkellä nurin päin arkkupakastimen päällä eikä näytä kovin tehokkaasti käytettävältä. Olen harkinnut eräiden rikkoutuneiden lelujen heittämistä roskiin mutta usein päätynyt kuitenkin siihen, että ne kuuluvat "lelujen 20 prosenttia" -Ikea-laatikkoon, siis siihen paikkaan, johon kuuluvat muuten sijattomat ja luokattomat lelut. Näihin puolestaan lukeutuu perässä vedettävä ämpärimuovinen elefantti, johon kuuluvia palikoita tulee aina välillä vastaan, samoin kuin siitä irronneita muovijalkoja, linnanmäkilippalakki, monta tonttulakkia, pieni rikkinäinen talon muotoinen puutekele, hammaslankarasioita, poronkello ja vaikka mitä.
Erilaiset paperit. On toki helppoa heittää ilmaisjakelut keräyspaperilootaan ja tiliotteet laatikkoon, mutta ongelmana ovat paperit, joita ehkä tarvitsee, ehkä ei. Olenko varma, etten mene katsomaan jotain näyttelyä, jonka kutsu lojuu sadan muun kanssa vitriinin päällä? Tarvitsenko ehkä Hesburgerin alennuskuponkia, jolla saa aterian puoli euroa tavallista halvemmalla, jos sinne ehtii ajoissa ja jos välttämättä haluaa kerrosaterian kana-aterian sijaan. Nämä päätökset ovat usein tehtävissä, mutta jos päädyn säästämään alennuskupongin tai näyttelykutsun, mihin sen sijoittaisin?
Hmm, tuntuu siltä, etten ole aivan rehellinen itselleni, kun puhun 20 prosentista. Tämä pätee kyllä luultavasti muuhun asuntoon, mutta harrastetavaraa on kyllä tullut hamstrattua pikemminkin niin päin, että työhuoneeni kaaoksessa ulotun 20 prosenttiin kaikesta omistamastani. 80 prosenttia on ulottumattomissa, ja siitä 80 prosenttia jäänyt aktiivisen muistini ulkopuolelle niin, että se yllättää minut siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsen siivoamaan oikein urakalla. On vaikea sanoa, onko yllätys iloinen vai ei, sillä ihanat löydökset vähentävät mahdollisuuksiani karsia tavaran määrää, ja toisaalta ehkä 80 prosenttia löytämästäni yleensä miellyttää minua tai ainakin saa minut keksimään, mitä tästäkin voisi tehdä, jos vain olisi aikaa ja jos ja jos ja jos. Onneksi Janne sai rakennetuksi meille vinttikomeron, ehkä piankin alkaa armoton rojunraivaus - vaikkakin neljä viidesosaa raivatusta tavarasta muuttanee vain kerrosta ylemmäs.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Aattelin kans, et ei kyllä meillä päde se 20% vaan enemminkin se 80% on vailla paikkaa tai tarkoitusta ;D
Onnea uuden vinttikomeron johdosta!Sinnehän sitä tavaraa uppoaa varmaan hulppea määrä!
Hyvillä hylly- yms. ratkaisuillahan sinne saa tosiaan sijoitettua yhtä sun toista.
Teillä ei ilmeisesti ole vielä "joulutavaralaatikkoa". Sehän on se loota, jossa on kaikki jouluun liittyvä ja sinne voi hyvin sijoittaa joulukuusenkoristeiden lisäksi kaikki Anton tonttulakit ja paljon, paljon muuta jouluteemaan liittyvää roinaa.
Hehhee, S-S tarttui tonttulakkeihin! :D Aiheesta, onpas tosiaan poikkeuksellinen löytö näin elokuussa. Hyvä idea kyllä olisi tuollainen joululaatikko, sillä onhan meillä koristeille oma lodjunsa tuolla kellarissa, mutta kyllä voisi johonkin järkevään paikkaan laittaa myös sellaiset muut jouluaiheiset tavarat kuin esim. joulukalenterit.
Ongelma noiden joulujuttujen kanssa juontaa jo lapsuudenkodista, hehhee, tai ainakin meidän omat henkilökohtaiset joulukoristeet olivat mikä missäkin. Tästä kielii se kun syksyllä joskus laskeuduin kovaa vauhtia alas parvisängyltä ja jalkaan upposi lattialla lojunut pieni metallinen joulukello. Aijai!
Lisää sijoitusohjeita (näitä lillukanvarsia) vanhemmalta sukulaisrouvalta:
- alennuskupongeille ja kaikelle vähänkin "rahanarvoiselle" voisi olla oma laatikkonsa tai vaihtoehtoisesti niitä voisi kuljettaa lompakossaan, jos niitä sattuisi tarvitsemaan.
- näyttelykutsuille on (ainakin) neljä säilytys-/poistokategoriaa: 1. roskiin (koska kutsu on rumannäköinen, enkä osallistu avajaisiin) 2. roskiin (osallistuin tilaisuuteen, mutta kortissa ei ole mitään säilyttämisen arvoista) 3. säilytykseen, koska osallistuin tilaisuuteen ja kortti on kaunis (säilytys kansiossa tai laatikossa, jonka kategoria on "tilaisuudet, joihin osallistuin vuonna sejase" 4. säilytykseen, sillä vaikka en osallistunutkaan tilaisuuteen, kutsukortti on kaunis ja sitä voi myöhemmin käyttää vaikka askartelutarkoituksiin (säilytys askartelupaperien lootassa).
Näin kun tavaroittensa säilytysarvoa arvioi, niin ei kyllä tule vapaa-ajan ongelmia ;-)
Nimenomaan tarjouskuponkejen loogisin paikka on lompakossa, mutta muistaako niitä sitten sieltä kun tarvis olisi, saatika onko säästö niin huimaava että viitsii vaivautua ottamaan juurikin sen kerrosaterian kana-aterian sijasta? Yritin asiakseni etsiä siivousaiheisia blogeja. Ehkä en osannut etsiä oikein, mutta tulos oli masentava: niitä ei juurikaan ollut. Yhden löysin, ja meinasin jo linkitellä tänne, koska siinä oli kuvattuna juuri niitä ihania ennen ja jälkeen-kuvia sun muuta, mutta luettuani koko lyhyehkön blogin, tajusin, että kodin järjestelyprojekti oli jäänyt kesken viime vuoden keväällä. Blogin pitäjällä oli ollut aikataulu, johon mennessä kodin piti olla kunnossa, ja idea oli näppärä, mutta lannistus oli kaiketi iskenyt. Pöh. Elohiiren blogissa joku oli kommentoinut, että kuka alkaisi pitää siivousblogia, ja ihmettelin, etteikö muka sellaisia ole vaikka kuinka ja paljon. No, eipä ole. Pitäsköhän mun alkaa :) ? No ei vaan, meillä oli eilenkin täällä sellaista, ettet ehkä olisi uskonut. Roskia lattioilla ja epämääräisiä roinia siellä sun täällä, ja mikä hassuinta, en edes välittänyt. Tänään oli pakko yrittää kun täti tuli käymään, ja lakaisin nopeasti isoimmat poies, pyyhin pöydät ja sormenjäljet ikkunoista. Itsellä juurikin enemmän ongelmana tuo siivous, kuin järjestely. On niin ihanaa heittää roinaa poies, että teen sen aina tilaisuuden tullen. Mahdolliset ongelmat roinan pois heittämiseen liittyvätkin tavaran muisto- tai tunnearvoon, kuin siihen, että luulisin tarvitsevani jotain vielä joskus. Mutta tähänkin oli hyvä vinkki se, että kun valokuvaa jonkin muka arvokkaan tavaran, niin sen voi heittää menemään. Juuh, mutta vielä kun mies olisi yhtä innokas heittämään omia roiniaan pois, niin...
Ihania motivoivia neuvoja tuohon järjestelyyn tuli taas S-S:lta, kiitos!
Heidin kanssa on myös niin monet ihanat keskustelut käyty siivoamisesta, että olen jo oppinut ainakin sen, miten loistokas asia siivoaminen (tai järjesteleminen) voi parhaimmillaan olla. Tämäkin blogi on noin periaatteessa myös siivousblogi, tai piti olla mutta no jaa. Joo eipä ole tullut mieleenikään etsiskellä siivousblogeja netistä, täytyisipä kurkistaa, vaikka luultavasti oisit jo löytänyt, jos olisi varteenotettavaa. Mullahan on tuo järjestelypuoli etenkin se mistä kiikastaa.
Pitäisi huomenna heti saada päivitettyä blogia jo ihan järjestelykannaltakin (tänään ei ehdi enää), Anton huoneen suhteen ei edistystä mutta ilman omia ansioitani jotain muutosta on tapahtunut muualla kodissa... ;)
Heidi, sormenjäljet ikkunasta?!?! ;D Never ;D Pestykkin ehkä kerran 3 vuoden aikana ;D
Sä voisit tosiaan perustaa siivousblogin, idealla, toisten kodit; ennen ja jälkeen Heidin käynnin ;) Eli tervetuloa, meille saa tulla siivoamaan ja järjestelemään jos ei omassa oo tarpeex haastetta ;) Täällä löytyy!!
Rva Junglehouse, voipi käydä niin, et ku mä alotan, niin en osaa lopettaa. Et varohan mitä pyydät :)
Lähetä kommentti