Jannen isä, Anton ja Aaronin vaari, täyttää sunnuntaina vuosia. Laskeskelin jopa, että pyöreitä vuosia, tai ainakin melkein, eli 65 (siitä alkaa vanhuus ihan oikeasti, tai ainakin kaikissa listauksissa keski-iän katsotaan päättyvän siihen ja aikakauden nimeltä vanhuus alkavan). Lahja tarvitaan, ja koska olemme sunnuntaina menossa kyläilemään, ajattelin jatkaa aloittamaani harrastusta ja viedä kakun. Ensin piti selvittää miehen välityksellä, onko kakun vieminen anopin mielestä ok. Arvelinkin, että on, mutta koska en itse voi sietää sitä, että avioliiton kautta sukulainen tuo pyytämättä tarjoomuksia minun pitoihini, halusin varmistua asiasta.
Seuraavana listalla oli suunnitelma. Tekisin vaarikakun. Jälleen olen enemmän kiinnostunut päältä kauniista kakusta kuin sisällä olevasta sahajauhosta, sisään siis kakku- tai kääretorttulevyä ja suklaavaahtoa jne. jne. Raikas kakku toivottavasti. Mutta ei siitä sen enempää. Vaarikakun täytyisi olla vaarin muotoinen mutta riittävästi abstrahoitu hahmo ollakseen näyttämättä naurettavalta. Kinuskikissan blogissa on kuva kauniista kakusta (onpa muuten sekin omenapuukakku, ja vähänkö risoo, että niin kaunis ja ammattimainen oman omenapuukakkuni rinnalla), jonka muodosta otin idean. Kakustani tulee kuitenkin hyvin erilainen. Seuraavassa kuva minun kakkuuni tarvittavista marsipaanikoristeista:
Kuvassa on ylhäältä alas lakki, lakin alareuna, kasvot sekä kauluspaidan näkyvä osa. Osat on tarkoitus sijoitella kakkuun seuraavan kuvan ja selostuksen mukaisesti:
Teen kaksi kakkua, joista toinen suurempi ja toinen vastaavasti pienempi. Lisäksi tarvitsen pienen lätkän kakkupohjaa, ja sen ympäri kääräisen kerman avulla lakkiympyrän. Myöhemmin viimeistelen lakin reunan pitkällä samanvärisellä suikaleella.
Ensin täytän kakut ja nostan pienen kakun isomman päälle, sitten sivelen pienen kakkupohjan kermalla. Kääräisen kasvot pienemmän pohjan ympäri niin pitkälle, kuin marsipaaninaamaa riittää. Sitten asettelen kauluksen kasvojen alle. Seuraavana on vuorossa villapaita: levitän kaakaolla ruskistettua kermavaahtoa ison kakkupohjan päälle ja "kampaan" kermanlevittimellä (anteeksi asiantuntijat, en tiedä oikeaa nimeä) kuvion pintaan. Sitten viimeistelen kermalla villapaidan kaula-aukon. Sen jälkeen pää: sekoitan huonosti valkoista kermaa ja ruskeaa kermaa ja tursotan sillä sekavärisiä tähtiä kaikkialle päähän hiuksiksi, vaikkakin kasvot jätän karvattomiksi. Sitten lasken päähän lakin ja kierrän vielä reunusnauhan sen alareunan ympäri. Ehkäpä kakun helma kaipaa nyt huolittelua; siinä tapauksessa teen vielä ruskean tähtirivin kakun alalaitaan.
Jotta ei nyt unohtuisi: vielä pitäisi etukäteen taikoa taloussuklaasta silmälasit, jotka lopuksi lisään aitovaarimaiseksi isovanhemmuuden symboliksi.
Suuret on suunnitelmat! Perästä kuuluu, sanoi torventekijä (tai vielä useammin näin sanoo äitini).
---
Lisään lopuksi vielä kuvan Aaronin nimikakun varakakusta.
Tekstit
2 kommenttia:
Ja paree ois pian saaha laitettua tänne kuva kokonaisesta kakusta, kertä tänään ootta jo tuhoomassa sitä ;D
Tulossa on, kunhan J saa hoidettua kuvat mun sähköpostiin, mutta tyyppi on laittamassa mulle ruokaa, valivali :D Eiku ihanaa kyllä, alkaakin olla nälkä.
Lähetä kommentti