Ei ihan nimipäivänä mutta sen kunniaksi

Unohtui sitten Jannen nimipäivä. Muistin ennen ja muistin jälkeenkin, kun sain kuulla unohtaneeni, mutta sinä päivänä meni sitten näppärästi ohi. Petterin päivänä Janne sai onnittelupuhelun, ja kun hän siitä minulle kertoi, hähätin ilkeästi, että olipa joku muukin myöhässä. "Ei kun toisen nimen nimipäivä", Janne sanoi, ja hymyni hyytyi.

Tänään oli avattu kerma menossa vanhaksi, joten oli välttämätöntä tehdä kakku, mikä sopi hyvin missattuihin nimipäiviin. Sitä syömään kutsuin kavereita, perheen josta on aina hyvää seuraa meille jokaiselle (vähän kun Aaron kasvaa niin vielä enemmän hänellekin). Kakku oli pieni, mutta eipähän ainakaan jätetty muruakaan keräämään jääkaapin makua. Päällä marsipaania, sivuilla värjättyä kermaa johon sekoitettu hiukan piparminttuöljyä ja tomusokeria, välissä Blå Bandin moussea ja pätkissilppua, kostukkeena veteen tehty vahva kaakao. Sokerikakkupohjassa oli vähän kaakaojauhetta, eli oli maultaan aika suklainen, minttu-sellainen.


Koska kakku oli niin pieni, söimme lisäksi loput eiliseksi tekemästäni pienestä porkkanakakusta. Päällä olevat porkkanat olivat toki marsipaania eivätkä kasvimaan antia, vaikka tuskinpa noista erehtyisi luulemaankaan. Oli muuten porkkanakakku superhelppo tehdä, vaikka olen kuvitellut työlääksi - ei rasittavaa sokerin ja kananmunien loputonta vispausta.

Sainpa tänään vierailijoilta myös tilaamiani leivontavälineitä, he nimittäin olivat vierailleet kakkutarvikemyymälässä. Ei auttane muu kuin pian käydä kokeilemaan, ja kesähän on erilaisia tekosyitä täynnä. Aina tarvitaan kakkua!