Aikaa jälkeen isyysvapaan

Tänään se perheen isoin miekkonen sitten palasi trukkien sähköjärjestelmien pariin. Paitsi että tämä päivä herätti kauhua jo aiemmin, viime yö ei mitenkään erityisen hyvää lupaillut. Nuokuin ylhäällä n kertaa, en tosiaan pysy laskuissa perillä. Kolmesti taisin syöttää pienempää poikaa, mutta sängystä ylös ampaisin kaikkiaan varmaan kymmenesti. Pieni kun on sellainen ähisijä, että en aina oikein ole selvillä siitä, odotetaanko palvelua vai jutellaanko muuten vain hereillä olemisen kunniaksi. Pari kertaa ainakin jäin lattiamatolle makaamaan pidellen tuttia jossain kehdon suunnalla (targettina tietenkin pojan suu), ja kerran taisin jopa löytää itseni siitä torkahtaneena.

Tuossa vähän aikaa sitten olin sen verran vähemmän väsynyt, että tervehdin melkein iloiten mahdollisuutta lukea yöllä sohvalla imettäessäni. Olen kuitenkin ollut sittemmin niin väsynyt, että olen vuoroon poiminut päätä niskasta, vuoroon rinnalta yösyöttöjen aikana, mikä ei kovasti tue lukumahdollisuuksiani. Sain luettua Sinisen linnan (romanttinen kertomus, joka jo äitiäni taisi aikanaan kiehtoa), mutta 60-luvun kioskiromaani Taivas on meidän oli ikävystyttävä ja huonosti kirjoitettu tahi suomennettu ainakin ensimmäisten kymmenen sivun perusteella. Sivutkin irtosivat sitä mukaa kuin luin, mutta se ei haittane sitä, joka käyttää kyseistä opusta takansytykkeenä. Nyt sohvalla odottaa Ihmissuhteiden kirja, jota etenen ehkä muutaman lauseen kerrallaan, ennen kuin silmät lupsahtavat. Silti kyseessä on ihan mukava kirja, olen sen lukenut ennenkin.

Olin siis yön nukkunut aika huonosti. Aamulla Jannen lähdettyä töihin otin pikku ähisijän viereeni nukkumaan, jotta saisin hetken edes olla makuuasennossa jumpattuani yön pysty-vaaka-asentoa vaihdellen. Sitten mietin, mitä Antto tykkäisi nähdessään Paapaun makaavan vieressäni, esikoinen nimittäin tulee herättyään yleensä saman tien meidän makuuhuoneeseen. Taisin vauvan simahdettua lykätä hänet taas kehtoon ja sitten nukkua pienen pätkän ennen kuin Antto joskus puoli kahdeksan ja kahdeksan välillä tuli noukkimaan minut ylös.

Antto kyseli ensin isin perään, sitten halusi katsoa Maisaa, jonka kiitollisena hänelle laitoinkin pyörimään. En ole enää varma, huilasinko hetken vai nousinko saman tien. Aika pian olin kuitenkin pukeutumassa, vaipoittamassa ja pukemassa. Hampaat harjattiin ja aamupalaa syötiin jossain välissä. Samalla yritin vähän järjestellä. Kämppä on nimittäin isyysvapaan aikana joutunut kaaoksen tilaan, kun ei oikein kumpaakaan ole innostanut siivoaminen. Antto halusi vaihtaa Barbapapaan, jota hän sitten katseli sillä välin kun hoidin pikkuveljeä. Sen jälkeen katsottiin Autot-elokuvaa (taas vaihteeksi) leikittiin Anton huoneessa.

Yhdentoista jälkeen laitoin vähän valkosipuliperunoita ja kermaa vuokaan ja uuniin, ja ennen puoltapäivää tekaisin lisäksi tosi gurmeet falafelpullista ja eilisen kerma-tomaattikastikkeesta. Pullat ja kastike upposivat Anttoon, potut taas eivät, vaikka uhkasin jättää ilman jälkiruokaa ja jätinkin.

Meille tuli Jannen kotiuduttua tänään kuormallinen soraa ja luonnonkiviä, ja jotta Antto ehtisi herätä uniltaan ennen kuormurin saapumista, hänet piti saada aikaisin nukkumaan. Onneksi sain Paapaun unilleen pian lounaan jälkeen, jolloin saatoin nukuttaa Anton. Poika söi tyhjäksi toisen tisun ja sanoi: "Pommonen (= tommonen) tisu loppu. Toisesta tisusta." Siinä epätoivoisena pelkäsin, ettei miekkonen nukahtaisi ollenkaan imuroinnista huolimatta, mutta Pommonen Toinen Tisu hoiti homman, ja koti oli hiljainen molempien poikien nukahdettua.

Pistin pyykkiä pyörimään ja hoitelin asianpesukonetta, ja sitten menin itse pitkäkseni. Aah! Toki Paapau heräsi siinä nukkumaan käydessäni, joten otin viereen ja toivoin, että vähän maitoa vielä irtoaisi. Heräsin tunnin-puolentoista päästä siihen, että leipäkone oli tuottanut tuoreen leivän ja piippasi. Tuoksu leijui ilmassa ja vastaanotti työstä palaavan Jannen.

Yksi työpäivä siis selvitty kahden pikkulapsen kanssa. Eikä ollut edes aivan mahdotonta! Ehkä tämä oli nyt pehmeä lasku, mutta kiinnostuneena huomista odottelen.