Yöjuttu

Tästä lähin en enää muutamasta yösyötöstä ja parista ähinäherätyksestä valita. Tai äh, en lupaa olla valittamatta, mutta tässä tulee ainakin vertailukohdaksi tarinaa lähes niin hankalasta loppuyöstä kuin olla voi.

Molemmat pojat nukahtivat eilisiltana kymmenen aikaan, joten kymmenen jälkeen pääsin minäkin nukkumaan. En muista ekan syötön ajankohtaa, mutta se oli varmaankin joskus kahdentoista ja yhden välillä. Ei ongelmia. Toinen syöttö olikin toinen juttu. Paapau söi kiltisti, vaikkakin näytti toivottua virkummalta. Vaan sitten tapahtui Se: kuulin, että vaippaan tuli kakka (sitä on viime päivinä tullut enemmän, vaikka tämä toinen näyttäisi tekevän paljon vähemmän kuin esikoinen aikanaan), ja lyhyesti sanottuna siinä vaipanvaihtorumban keskellä taisi kuulua jokunen rääkäisy liikaa, sillä pian esikoinen heräsi eikä sitten nukahtanutkaan sinä yönä enää ollenkaan. Tuo tapahtui joskus kolmen aikoihin.

Ensin kuului parkuhälyttimestä kolaus, jota sängyssäni kuuntelin. Täysin unessa ei pienestä ähinästä päätellen ollut pikkuvelikään. Kohta hälytin sanoi: "Haami, ei ketään tullut." Menin katsomaan isoveikkaa, joka loikoili sängyssään silmät auki ja halusi halata. Ei näyttänyt uniselta. Sitten hän pyysi minua tulemaan viereen nukkumaan, ja että kun itketti, etten voinut, sillä makuuhuoneesta kuului pienemmän rääky. Toivoin, että Antto nukahtaisi, mutta tietenkään hän ei nukahtanut, joten taisin seilata siinä jonkun kerran ja sitten pyytää Jannea katsomaan poikaa. En ole enää varma, missä järjestyksessä tapahtumat etenivät, mutta jossain välissä yritettiin saada Anttoa nukahtamaan meidän petiin, jossain vaiheessa taas Janne yritti rääyn säestämänä sammauttaa poikaa omaan sänkyynsä. Itselläni oli Paapau kainalossa, jotta hän nyt ainakin saisi nukuttua. Lopputulos oli se, että kello oli varmaan puoli viisi, kun Janne luopui toivosta esikoisen suhteen ja laittoi tälle jonkin videon pyörimään - itse jäi sohvalle viereen torkkumaan.

Jannen lähdettyä töihin yritin pysyä pedissä mahdollisimman kauan. Antto pyöri siinä ympärillä kyllästyttyään Barbapapaan, Paapau muutti jossain välissä takaisin kehtoon nukkumaan. Kun meno kävi liian villiksi, nousin ylös ja ihmettelin, mitä sille väsymykselle tekisin. Lopulta tisuttelin Anton nukkumaan, mutta konstit on monet siinäkin: sanomattakin selvää, että Paapau heräsi juuri minun maatessani Anton sängyssä nukutuspuuhissa. Ei auttanut kuin kaapata pikkuinen mukaan vatsani päälle, jolloin saatiin paitsi kunnon tandemimetysesitys, myös aikamoinen akrobatian taidonnäyte. Puoli tuntia riitti isoveljen nukuttamiseen, ja puoli yhdeksältä pääsimme pikkuveljen kanssa perhepetiin. Siinä nukuttiin aina noin puoli kahteentoista, jolloin Antto heräsi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Paitsi että Janne oli töissä ymmärrettävästi väsynyt ja kotiin tullessaan päiväunia vailla (toisin kuin Antto, jolta ne tänään jätettiin suosiolla väliin). Ne hän ehti nukkua meidän käydessämme kirjastossa ja kaupassa. Nyt touhutaan tavalliseen tapaan: meillä on pikkuisen kanssa meiningit täällä sisällä, ja kohta mennään hedelmäsalaatin laittoon, Antto ja isi sen sijaan siirtelevät soraa tuolla pihalla tulevalla autopaikalla.

Tulipa tänään kokeiltua sitäkin, miten pikkuveljen saa kengurupussissa ratasasennossa oleviin kärryihin samalla kun äiti vahtaa isoveljeä, joka "ite kävelee" - tämä on kuitenkin jo toinen tarina.