maanantai 23. marraskuuta 2009

Hätäleivontaa pakkotarpeista

Eilisaamu tuotti yllätyksen. On niitä iloisempiakin nähty. Pakastimen ovi oli raollaan, enkä ole varma, osoittaisinko syyttävällä sormella puolitoistavuotiasta vintiötäni, joka on juuri oivaltanut tietystä kaapista löytyvän ainakin jäätelöä ja marjoja, vai itseäni, joka hiipi toissa iltana lasten nukkuessa hakemaan sitä jäätelöä ilman marjoja. Koska ovi tuntui olleen vähemmän kuin tiukasti kiinni koko yön, vapauttanen syyllisyydestä pienokaisen, joka saattaa välillä tehdä varhaisaamuisen kunniakierroksen mm. keittiössä.

Pikainen tarkastelu osoitti, että suurin osa marjoista ja muutama mehujää oli säästynyt kivikovina, ei siis akuuttia tarvetta sulattaa ja käyttää. Lähes kaikki muu odottikin sitten pikaista käyttöä tai valmistusta. Pussillinen mansikoita päätyi saman tien aamiaistarpeiksi jogurtin joukkoon. Loput aineksista upotin päivän mittaan erilaisiin enemmän tai vähemmän kummallisiin kokkauksiin ja sain kuin sainkin kaiken vielä käyttökelpoisen (mitä ei voi sanoa kaikesta: joukkoon mahtui kyllä runsaasti vanhentunutta, mutta tulipahan samalla heitettyä pois) jollain tavalla hallintaan. Ylpeänä jaan siis eteenpäin esimerkkejä siitä, mitä pakastimen antimista voi melko vähällä vaivalla valmistaa.

Pakastimesta löytyi muutamia yksittäispakattuja halpakaupan pitsapaloja, jotka eivät ole varsinaisesti raakapakasteita mutta ovat silti uunissa valmistettavia. Uuniin siis ja toivomuksena, että tämä saa ne säilymään jääkaapissa muutaman päivän.

Pakastevihanneksia oli todella vähän, enemmän niitä pitäisi suosia. Grillatut kasvikset löysin ja valmistin siitä säkistä itselleni gratiinin lounaaksi. Joukkoon sinihome- ja jotain muuta jääkaapista löytynyttä juustoa ja vähän mausteita, niin ja olisinko maitoa laittanut. Harkitsin pakastimesta kaivettua kookosmaitoa sujauttavani, mutta lähempi tarkastelu osoitti maidon äidinmaidoksi, joten juotinkin sen mukista Aaronille.

Kaksi piparkakkutaikinaa odotti pakastimessa syömistään - öö, siis paistamistaan ja syömistään tietenkin. Otimme esikoisen kanssa aamupäivän askareeksi leipomisen. Teimme karhuja, pupuja ja sydämiä ja söimme vähän reunoja. Ylijäämistä kaulin levyn, jonka painelin vuokaan. Ai miksi? Koska käytettäväkseni koitui myös kaksi purkillista omenasosetta. Toisesta suurimman osan käytin tehdäkseni piirakan (päälle kanelia ja inkivääriä, jospa se mausteiden itämaisuus tukisi kummallista ratkaisua käyttää pohjana piparkakkutaikinaa?) ja lopuista keitin omenakeiton pojille jälkiruoaksi ja välipalaksi. Aika hyvin on muuten uponnut Aaroniin, joka yleensä mieluiten söisi lasipurkeissa olevia mömmöjä.

Kääk, litra vaniljajäätelöä oli pehmennyt totaalisesti. Se taas vaihteeksi niistä terveellisyyspyrkimyksistä, omista ja lasten: pirtelöä lounaan jälkiruoaksi. Onneksi olin joskus aikanaan tajunnut sössätä pakastimeen purkillisen banaania, joka oli ollut menossa vanhaksi, siitä siis maustetta juomaan. Omenapiirakka meni pakastimeen (kuulemma saa jäädyttää uudestaan, jos on kypsennetty sulatuksen jälkeen, luotetaan nyt siihen), joten en tullut kokeilleeksi jäätelökastiketta sen kanssa.

Lapset söivät mielellään välipalaksi sulamishaaverin kokeneita pikkurieskoja, joista tein minipitsoja uunissa. Päälle jääkaapista kinkkua, jonka viimeistä käyttöpäivää vietiin. Ellei tauti olisi tullut tämän päivän vieraitamme riesaamaan, olisimme saaneet kakkua, sillä pakastimessa odotti hieman sulanut täytetty kakkupohja, jonka laitoin nyt sitten joka tapauksessa tänään lihoiksi (mutta kyseiset vieraat eivät ole minttusuklaan ystäviä, minkä vasta tänään muistin, joten sitä suuremmalla syyllä laitan jotain muuta seuraavaa tapaamista varten).

Kuva pikaisesta hätäkakusta, jonka koristelin Anton kanssa yhdessä ideoiden.

Leipää pakkasesta löytyi muuten melko otollinen määrä. Jälkiuuniviipaleita oli sellaiset kymmenen siivua, kahta itse leivottua leipää ehkä saman verran yhteensä. Käyttö on aloitettu niistä itse leivotuista, ne kun eivät säily ihan siinä missä kaupan ruisleipä.

En rupea luettelemaan, mitä kaikkea kiikutin täyttämään jäteastioita. Kuorma oli kuitenkin sen verran mittava, että se pakotti roskiksille heti tilaisuuden koittaessa. Pitäisiköhän pakastimen kolme laatikkoa pakata säilymisajan mukaan siten, että kussakin laatikossa olisi aina suunnilleen samoihin aikoihin huonoksi menevää ruokaa? Paljon tuli nyt pakastimen anteja hyödynnettyä, mutta aina yhtä harmillista on löytää jokin vanha suosikkiruokansa käyttökelvottomana. Vaikka aionkin (taas) vastedes varmistaa, lapsilukolla tai millä vain, että pakastimen ovi pysyy yöt kiinni, voisin ottaa nyt tavaksi raottaa sitä välillä sen verran, että pysyisin sisällöstä paremmin perillä.

7 kommenttia:

heidi kirjoitti...

Ohhoh! Harmitus pakastimesta, joka itsekseen itseään sulattelee, mutta oletpas ollut ahkeralla tuulella kyökin puolella :)

Itsellä ei muuten mitään havaintoa siitä, mitkä tuotteet ovat pakastimessa menneet jo vanhoiksi, eli tässä seikka, jonka osaat mua paremmin. Itse menen paljolti muistin varassa: jos muistan, että jokin paketti kanansuikaleita on notkunut hyllyllä jo parin vuodenajan pituisen ajanjakson, yleensä lykkään sen menemään... Voisihan sitä toki kirjoittaa pakkaukseen pakastuspäivämäärän, mutten ole niin järjestelmällinen...

Niin, ja oiva systeemi toisaalta tuo, että järjestelisi pakkaseen tavarat hyllyille vanhetumisen mukaan. Meillä on niin, että toisessa hyllyssä kaikki suolaiset ja toisessa makeat, ja alimmassa pikkukorissa leivät (meillä siis kaikki leipä aina pakkasessa, ei pilaannu koskaan). Ja siltikin, vaikka pakastinta hyvinkin tiuhaan ronkkii, aina sieltä jostain löytyy joku paketillinen sieniä tai joku hauki, josta ei ikinä tiedä, mitä siitä tekisi...

heidi kirjoitti...

Niin ja hyvä, että huomasit maidon laadun ajoissa :) Vaikka eihän siinä mitään. Tahdon asia-sarjassa aikoinaan emäntä kailotti ovensuussa ystävälleen tekevänsä lettuja, koska pakkasessa on vielä äidinmaitoa. Ja lapset olivat jo reippaasti yli leikki-iän. Siinä voisi toki olla paikallaan säilyvyyden tarkistaminen :)

junglehouse mom kirjoitti...

Hehee Heidi, luonnollisesti vieroittuvan lapsen ikähän voi olla jopa 7-vuotta, että mahtuikos ne siihen ryhmään?? XD
Oisin kyllä halunnut kuulla miltä tuo piparkakkutaikinaan tehty tuotus maistui, että pistähän sitten postausta siitä kun oot maistellut ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kakku ja kukka! :)

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Hahhaa, voi olla että vakuuttelut tuoreudestakaan eivät ehkä saisi vieraita maistamaan äidinmaitoon tehtyjä lettuja :D

Järjestelmällisyys on kyllä yksi ikuinen oppimisen paikka itse kullekin, no mulle erityisesti. Meilläkin on muuten ollut tuo suolaiset-makeat-jaottelu. Leipää voisi entistä enemmän kyllä ruveta säilömään pakkasessa!

Ei ole vielä hauenpäitä kurkkinut meidän pakkasesta, yksi lohi kyllä lojui siellä kerran niin kauan, että pois jouti lopulta.

J. Mom, voit joutua itse maistamaankin :P

Kiitokset Anonyymille - ja kiitos kukan tuojalle! :D

Anonyymi kirjoitti...

Salla, nyt se kakun menettäminen ei harmita niin paljoa, koska kyseessä oli minttusuklaa. :)

Meillä pieni kuumeilu jatkuu, joten pistän viestiä, kun olemme oireettomia ja tartuttamattomia.

Säätäjä-Salla kirjoitti...

K, niin ja nyt voi sitten esittää toiveita uusintayritystä varten! Toivottavasti teillä taudit taittuvat pikapuoliin - meinasin sanoa että käden käänteessä, mutta ei kai niitä itse voi taittelemaan ruveta? Tai ainakin ymmärtääkseni sanonta käden käänteessä liittyisi enemmänkin johonkin, mitä voi itse edistää.