Nyt pääsiäiseen on viikko aikaa, ja toiset ovat näihin aikoihin paastonneet toisten mättäessä naamaansa mitä sattuu paitsi kunnon ruokaa. Valitettavasti kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan.
Listataanpa, mitä tänäänkin olen kitaani ahtanut. Pari riviä Fazerin sinistä (Sinistä? Erisnimi vai ei, siinäpä pulma), kourakaupalla salmiakkia, samaten pehmeitä hedelmäkarkkeja, aamupalalla tosin kauramuroja mutta siihen päälle taisi tulla kuumaa kaakaota, keksejä, lasitolkulla sekamehua, lasi tai pari maitoa, aamupäivällä meni jäätelötuutti, sitten yllätyksekseni sentään riisi-linssisekoitusta ja jääkaapista liharuoan jämiä, kipollinen Aaronin lattialle pudottamaa mysliä ja hiukan myöhemmin saman kohtalon kokeneita muroja kahta eri sorttia, olikohan jogurttia vielä... Siis sitä sun tätä ei kovinkaan kunnollista ruokaa silloin tällöin ja tänään vielä suhteellisen kohtuullisesti verrattuna moneen päivään. Verensokerin heittelyyn on nopeinta napata suklaata, ja muutenkin suklaa on puolustettavissa siksi, että serotoniinitasoni voisi ruveta heittelemään ilman sitä.
Myönnetäänpä nyt, että serotoniinia saan varmasti riittävästi kaakaostakin, verenpainettani ei varmaan enää kaiken viimeaikaisen kiukkuamisen jälkeen tarvitse nostaa salmiakilla ja hedelmäkarkit ne vasta pahoja ovat hampaille. Totta on, etten mitenkään suurensuuri ole, mutta pakkoko sitä painoa on yrittää epäterveellisillä hilata ylöspäin tai ylipäänsä ollenkaan. Sitäpaitsi alkaa hiljainen viikko! On siis mitä parhaiten perusteltavissa viikon mittainen karkkilakko, johon sisällytetään myös jäätelöt, mahdollisimman totaalinen mutta inhimilliset heikkoudet salliva. Jotain pullaa tai kakkua saa maistaa, kunhan kohtuudella.
Ehkä ensi viikon jälkeen syömisestä on tullut vähän hallitumpaa. Raportoin myöhemmin, miten sujuu, mutta huomisen ajan jatkan vielä mässäämistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Ihanaa, muillakin on karkkivimma. Ypäjällä ollessani söin viikossa 3-4 levyä Fazerin (punaista) suklaata. Syyksi perustelin tenteistä ja näytöistä aiheutuvan stressin.
Nyt olen kotona, ja vieläkin tekee mieli suklaata, minkä syyn mä nyt keksin? Vai pitäisikö olla lujana, ja olla ostamatta suklaata?
P.s. Syön tässä aamiaiseksi amerikan pastilleja
Moikka Hevosvoimaa täältä Hyvinkäältä, karkkipussin kimpusta! Ai siellä suositaan punaista! :o) Lohdullista, että muuallakin mässyä menee. Syynä on tietenkin se serotoniininvajaus, johon lääkkeeksi käy hyvin suklaa. Annosteluohjeitahan ei tule pakkauksen mukana... Tsemppiä kuitenkin tentteihin ja näyttöihin, minkälaisia näyttöjä sitten onkaan.
Puolueeton kirjeenvaihtajamme kertoo, että Hevosvoimaa vei lasten synttärikakusta melkein puolikkaan kotiinsa ja söi sen kuulemma puolessa tunnissa.
Sama ei toistunut enää sunnuntaina, joten itsekuri on löytynyt. (Itse aion mennä syömään kohta salaa lasten virpomisreissun saaliita.)
S-S-kaimasein!
Uskomatonta makean mättöä ja siis uskomattominta on se, kun tietää millainen laiheniini olet. Ei siis näy missään kaikki nuo kahmomiset.
Toi serotoniinivaje on kyllä hyvä selitys!
Moikka! Halpa remppa: kunpa oltas siinä kunnossa huomenna, että voitas tulla tekemään "hevosvoimat" sinne :D Huomenna poikkeussäännöt, jos pojat lähtökunnossa. Meillekin kertynyt kaikenlaisia pääsiäismunia ja -pupuja, mutta en käy kimppuun, en...
S-S, tässä imetystilanteessa ei näykään, mutta odotetaanpas aikaa, jolloin en imetä ja jolloin ikä hidastaa aineenvaihduntaa :) Vaan toki ovat ruokatavat kohtuullistuneet siihen mennessä.
Lähetä kommentti