Reissun kylkiäisistä

Kirjoitin tämän tekstin reissun päällä, eikä nyt kotiuduttuamme tarvitsekaan kaivaa muistilokeroista sitä tapausta, kun näimme sepelkyyhkyjä eikä sitten juuri muuta.

***

Lomanalkustressin kiristämin tunnelmin saimme kuin saimmekin sitten perheemme reissuun. Musta Toyota-auto suuntasi ensin kohti Lappeenrantaa, josta olimme varanneet hotellin kahdeksi yöksi, ja siellä vietettyjen aurinkoisten, rentouttavien päivien jälkeen kohti Kiteetä ”hyvässä matkasäässä” eli oloissa, joiden vallitessa ei haittaa hukata kesää autossa istuen.

Kiteen-mökistä, myös kahdeksi yöksi varatusta, Janne löysi ensimmäisen vuorokauden kuluessa neljä sähköturvallisuuspuutetta ja siitä lähiympäristöstä me molemmat vanhemmat 100 000 hyttystä. Arvelimme tulevamme toimeen noiden seikkojenkin kanssa. Luksusta emme olleet odottaneet enkä minä erityisesti järviuimistakaan, joten kaikki tarvittava mukavaan mökkeilyyn oli kasassa jopa siitä huolimatta, että ranta oli jossain lähes tavoittamattomissa loputtoman mäkeä alaspäin kiemurtavan polun päässä. Järvinäkymä aukesi jo ikkunasta, ja Jannea miellytti mahdollisuus ensimmäistä kertaa vuosiin nähdä se terassilta saunasta vilvoittelemaan mennessä - hän kun on juuri käynyt silmien laserleikkauksessa.

Melko hyvin nukutun yön jälkeen saimme itsemme kammetuksi autoon yllättävän hyvissä ajoin: jo kymmeneltä liikuimme katselemaan Värtsilän kylää, josta Janne oli ottanut etukäteen selvää netitse. Reissun kylkiäisiksi kuuluvat aina nämä sivupolut, jos vain mahdollista: majapaikassa ei suinkaan lojuta koko majoittumisaikaa, vaan lähiseudun kiinnostavat kylät ja nähtävyydet käydään katsastamassa siinä öiden välillä.

Uuden-Värtsilän kohdalla olo oli vielä toiveikas, vaikka se ei näyttänytkään yhtään miltään, tai ainakaan sieltä ei löytynyt mitään, mitä ei odottaisi näkevänsä jostain Hyvinkään ja Riihimäen välimaastosta. Kilometrit kuitenkin kertyivät mittariin, emmekä vieläkään nähneet mitään muuta kuin tien varressa seisovan töyhtöhyypän (sen näin minäkin, koska tulimme samaa kautta takaisin - hiukan ihmettelin paikoillaan pysyneen linnun apaattisuutta) ja ison parven sepelkyyhkyjä. Ornitologisesti palkitseva retki ehkä, mutta hiukan oudoksutti nähdä kyltti, joka kertoi Värtsilän kylän jääneen taakse. Vai että karttaan merkitty nähtävyys aivan itärajalla, vai että vielä vireän kylätoimikunnan ylläpitämä. Ja kuitenkin talokanta jopa hiekkateiden varsilla muistutti enintään sipoolaista uutta ja vanhaa -sekoitusta - ei ollenkaan hullumpaa maisemaa kyllä, mutta jäimme odottamaan, että jokin osoittaisi meille suoraan: tässä se on, Nähtävyys.

Yksi Nähtävyys-kyltti kyllä löytyi. Erkanimme asfalttipäällysteiseltä tieltä hiekkatielle, jota jonkin matkaa eteenpäin ajettuamme näimme tien varressa toisen kyltin: Nähtävyys. Se osoitti penkalle, aidan takana oli jyrkänne. Janne kävi kurkistamassa ja näki siellä alhaalla asfalttipäällysteisen tien. Sellaisiakin siis niillä mailla ja halmeilla! Jälkeenpäin autossa kiistelimme siitä, kasvoiko jyrkänteessä ihan hopeakuusiakin. Janne kävi vanhan ajan K-kaupassa (Jannen mukaan Värtsilän paras nähtävyys) ostamassa auton Antolle ja jäätelöt suppeasta valikoimasta ja kyseli nähtävyyksien perään. Kyselyn perusteella etenimme toiveikkaasti kohti voimalaitosmuseota, joka oli auki tiistaista sunnuntaihin mutta ei toki nyt maanantaina.

Sivupoluilla on varmasti tarkoituksensa. Värtsilä-aamupäivän sää sopi parhaiten juuri autossa istumiseen. Ehkä myöhemmin muistamme tästä koko tourneesta parhaiten Värtsilän, jossa ei oikeastaan ollut paljon mitään mutta jonne teimme hauskan, koko perheen yhteisen automatkan. Niin kuin taannoisesta Interrail-reissusta muistan ensimmäisenä sen, kuinka tarkoitus oli viettää yö junassa mutta laskuvirheen takia jouduin ystäväni kanssa majoittumaan yön tunneiksi postitalon avoinna olevaan tallelokerohuoneeseen. Sitä paitsi ystäväni kaatui kukkapensaaseen astuessaan junasta ulos. Aina tarttuu reissusta muutakin mukaan kuin niitä muistoja, jotka jäävät albumiin aurinkoisina ja hymysuisina. Rasittavia, arkisia, sateisia - ja sellaisina ikimuistoisia.