Huokaus. Niitä projekteja, jotka aina odottavat mutta herättävät lähinnä syyllisyydentunteita osuessaan näköpiiriin. Kuten esimerkiksi se surullisenkuuluisa olohuoneen lamppu, josta olen jo pariin kertaan täällä maininnut: punontatyö etenee hitaasti eli ei ollenkaan. Kuitenkaan homma ei ole vaikea, vaan kuka tahansa vähintään kahdeksalla sormella varustettu aikuisihminen osaisi jatkaa siitä, mihin minun kärsivällisyyteni on lopahtanut.
Mietin, voisiko ikuisuusprojektien ikävyyttä vähentää sälyttämällä ne toisille. Haluaisiko joku auttaa minua punomalla tuota lamppua, vaikka vain sentin tai pari eteenpäin? Vastineeksi lupaan omia jonkin sellaisen rästiin jääneen apinahomman, joka tuuraajaltani jää muussa tapauksessa tekemättä mutta joka on kuitenkin mammalomalaisen ÄO:lle sopiva.
Muistin virkistykseksi alla kuva lampusta lähes nykytilassaan.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ehdotus. Ota varjostinteelmä mukaan lauantain pippaloihin. Siellähän sitä voidaan tehdä porukalla.
Sadie
Moi! Hyvä idea, näin teemme. Jee! :D
Lähetä kommentti