Unohdus ja mitä siitä seurasi

Ei tämä ole ainoa unohdukseni eikä välttämättä edes pahin, mutta voi kun osasi ottaa pattiin. Minä, joka en niin kovasti raha-asioilla ole jaksanut päätäni vaivata, en sitten oikein muuta tehnytkään koko seuraavana päivänä, ja se yö - se nyt oli luku sinänsä.

Niin siis havahduin yönä muutamana Aaronin ähinään ja totesin olevan aika yöruokinnan. Sen lopuilleen saatettuani laskin pienokaisen petiin, ja ajatukseni vielä harhailivat unisesti yhdessä ja toisessa asiassa, kunnes tuli mieleeni kotihoidontuen Hyvinkää-lisä. Sitähän piti hakea aika paljon aikaisemmin... Kolme kuukautta? Kolme kuukautta! Siis aika lailla nyt? Ja oliko kolme vai kuinka monta? Jospa vain kaksi? Ei kun nettiin ja tarkistamaan.

Hyvinkään kaupungin sivut puhuvat tylyä kieltään. Hakemuksen on oltava perillä neljä kuukautta ennen maksatuksen toivottua alkamista. Tuskan hiki pukkaa. Alan miettiä, olenko yhden vai kaksi kuukautta myöhässä, menetänkö siis 200 vai 400 euroa. Jannenkin herätän, emmekä sitten nukukaan moneen tuntiin. Janne tosin on rauhallisempi, unettomuudesta kärsivä vain. Kyllä tästä selvitään. Pari kuvauskeikkaa ja se on siinä. Mutta minun omat vähät tuloni! Niistä tuo on hyvänen aika melkeinpä leijonanosa, olkoonkin niin, että puolison tuloilla pärjätään. Tuon niin vähän rahaa tähän taloon, ettei siitä määrästä olisi kauheasti vähennettävää.

Aamun sarastettua ja vertaisunettomani päästyä onnellisesti työmaalle alan miettiä, mistä nyt tingin, jotta koen säästäneeni perheen kassaan nuo neljäsataa, sillä sehän se menetetty summa sitten tietenkin on, kuten tarkempi selvitykseni paljastaa. On asioita, joista en tingi kuin pakon edessä. Ne ovat lasten kanssa kotona oleminen (tässä vaiheessa ainakin), kaverien näkeminen (ja nyt omatunto kolahtaa, kun ajattelen monia vanhoja ystäviäni), se että Antto saa synttärit ja lahjoja, pari hyväntekeväisyyskohdetta, silloin tällöin hiukan aikaa omille asioilleni. Varmaan monta monituista muutakin pakollista asiaa löytyy, kun todella yritän elää tinkien vähemmän välttämättömästä.

Tingittävien listaan kuuluu liuta erilaisia makeita herkkuja, kirppis- ym. ostokset etenkin ellei tarvetta ole, vaatehankinnat, sillä vaatteita on jo ja niitä voi itsekin väsätä, sekä ylenpalttinen lelujen kärrääminen esikoiselle. Nämä päätökset on helppo tehdä juuri ennen virallista herkkupäivää, jolloin tietenkin on poikkeuslupa mässätä minkä jaksaa. Perheen yhteisistä ostoksista mainittakoon kalusteet, ne hankitaan tästä eteenpäin vain tarpeeseen ja mieluiten käytettynä. Ruokaostoksista voidaan nipistää, kun jätetään vähemmälle liha ja muu yhtään arvokkaampi ruoka-aines, jota voi pyrkiä kompensoimaan soijarouheella tai jollain muulla helpolla ja halvalla. Tokihan voin muutenkin ruveta entistä enemmän suosimaan moneksi päiväksi kerrallaan valmistettavia laatikoita, niin ja kauppaan mennään kerran viikossa ostamaan vain tarvittava pitkäksi aikaa. Silloinkin vain kauppaan ostamaan S-etua tai Plussaa tai jotain mitä kannattaa kerryttää.

Säästäjäksi olen kyllä vähän turhan epäjärjestelmällinen. Mitä jos sen sijaan antaisin toisten maksaa virheostoksistani, kuten äiti sanoisi, siis veisin kirpputoripöytään rojua sikahintaan? Jos se olisi taloudellisesti kannattavaa, huono mielihän siitä silti tulisi. Entäs se tuleva nettiputiikkini... mutta valitettavasti arvelen, että saan olla tyytyväinen, jos edes sitä pätkimääni viiden euron ompelukoneneulaa saan tienatuksi ainakaan vähään aikaan. Sitäkin suututtavampaa, että mahdollisuuteni saada omaa tuloa ovat niin pienet, että tyhmyyden ja dementian takia menettämäni etuudet kasvavat mammuttimaisiin mittoihin niiden itse hankkimieni pennosten rinnalla.

Yksi mahdollisuus olisi tietysti tunnustaa tappioni, toivoa hiljaisesti neljän kuukauden hakuaikaan tulevan muutoksia vielä tämän vuoden puolella ja luottaa siihen, että minkä jossain menetän, sen jossain muussa saan takaisin ja toimeen tullaan kuitenkin. Harmittaa vain, ettei huonomuistisuus ole pätevä oikaisupyyntöön kirjoitettava peruste, jonka turvin saisin sen mokoman maksatuksen alkamaan jo tammikuun alusta.