perjantai 20. helmikuuta 2009

Kattoon

Punon olohuoneeseen valaisinta halkaisijaltaan puolimetriseen, vanhaan varjostimen runkoon. Materiaalina minulla on paksu kalalanka. Tarkoitus on ripustaa valmis valaisin ehkä sen puoli metriä katosta alaspäin roikkumaan kolmen ketjun varaan, jolloin se on hiukan niin kuin kattokruunu. Jos tämä selostus ei auennut, toivottavasti pian saan homman siihen vaiheeseen, että pääsen havainnollistamaan ajatustani kuvin. Kovin vain on hitaaksi osoittautunut punominen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hidastahan tuo toki on. Mutta lopputulos on varmasti hieno jakaiken vaivan arvoinen. Kaiken lisäksi tuollaiseen projektiin voi upottaa joukon erilaisia ajatuksia ja siten lopputulos on (mulla ainakin yleensä) sitä rakkaampi :) Potkua punomiseen toivotellen Kati

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Joo, kyllä se siitä! Vähän lisää on jo kuvanoton jälkeen saatu punottua. Punon mukaan tämän hetken tunnelmia, jotka toivottavasti sitten toisenlaisissa tunnelmissa muistuvat hiukan kipeinä mutta kuitenkin hyväksyttävinä mieleen, kun lamppu on katossa ja katselen sitä sohvalle käpertyneenä, hyvässä seurassa :)