lauantai 21. helmikuuta 2009
Surraten putiikin kimppuun
Takki on valmistettu joskus aikanaan kirppikseltä ostamastani verhosta, joka on palvellut meillä pöytäliinana. Vuori on vanhaa satiinilakanaa ja vetoketju entisen anoppini taannoin antama. Taskujen punainen on kangaskaupan näytepalasta ja toisessa taskussa oleva sydänmerkki naapurin antamista nahanpaloista ommeltu. Resori on joskus tarttunut mukaan - yllätykseksemme - ihan kangaskaupasta. Takin koko on 92/98.
Alla vielä kuva kangashyllyni nykytilasta. Tai no, pari kangasta on kuvanoton jälkeen tullut lisää ja pari vaihtanut paikkaa.
Ps. Puotini on saanut uuden nimenkin. Julkistan sen yksityisesti sille, joka kysyy, tai kaikille saatuani sen rekisteröidyksi.
perjantai 20. helmikuuta 2009
Kattoon
Kyökissä selviytymisen alkeiskurssin diplomi
***
DIPLOMI
Täten todistamme, että Säätäjä-Salla on osoittanut suoriutuvansa keittiössä tason 1 (alkeet) edellyttämillä tiedoilla ja taidoilla. Kurssillaan S-S on omaksunut henkistä pääomaa seuraavilta keittiötaidon osa-alueilta:
* Astiahuolto ja tasojen siisteys. S-S:n pöytämallinen astianpesukone tyhjenee ja täyttyy uudelleen kiitettävän nopealla syklillä.
* Lattioiden ja tasojen puhtaanapito. S-S on kuluneiden viikkojen aikana jynssännyt pöytiä ja lattiaa sekä imuroinut.
* Jääkaappi- ja pakastinhuolto. S-S:n jääkaapissa eivät kovin monet ruoat enää vanhene niin kauan, että pääsevät harmaantumaan. S-S tuntee pakastimensa sisällön ja käy sitä läpi säännöllisesti.
* Kierrätys. Taloyhtiön monipuolisen roskakatoksen ansiosta S-S voi helposti lajitella jätteet kuuteen eri sorttiin, lisänä toki ongelmajätteet.
* Säästöruokailu. S-S on kiinnittänyt huomionsa tarjouslihoihin ja edullisiin jatke- ym. materiaaleihin ja pyrkinyt melko onnistuneesti täyttämään niillä kaappejaan juuri siinä määrin, ettei tilanahtautta kuitenkaan pääse muodostumaan.
* Jämien hyötykäyttö. S-S on ryhtynyt käytännön toimiin selvittääkseen, onko mahdollista olla heittämättä menemään yhtään vanhaa ruokaa.
Lopputyökseen S-S valmisti edellispäivän tomaattimurska-broilerisuikalekastikkeesta pataruoan. Sitä varten hän keitti kattilassa riisiä ja punaisia linssejä, joihin lisäsi jäljelle jääneen kastikkeen ja hiukan oreganoa. Kurssilaiselle pataruoka maistui mainiosti ja arvosana oli sikäli hyvä, mutta koemaistajalle sitä sai lupaavan alun jälkeen sulloa suuhun haarukallisia laskien ja kuunnellen lauseita "äiti, mä en tykkää tästä" ja "mä en jaksa syödä".
torstai 19. helmikuuta 2009
Hankitaan pesukone
Koittaa päivä, jolloin pesukone ja sen ohessa printteri ja pölynimuri toimitetaan minulle. Se on tämä päivä. Sisään kävelee kaksi setää, lapset riekkuvat kuka sisällä ja kuka rappukäytävän puolella, kun ovet repsottavat auki. Havaitaan, että hieno kuivaava pesukone ei mahdu kylpyhuoneen ovesta sisään. Kolme senttiä jää uupumaan. Epätoivo iskee. Soitan vuokranantajalle, joka ei oikein lämpene ajatukselle karmin irroittamisesta, minkä ymmärrän, ei se helppoa olisikaan. Ei hänen miehensäkään, jonka kanssa juttelen seuraavaksi. Tuskailen ja ihmettelen. Puhelun aikana kantaja lähtee ja asentaja sanoo joutuvansa kohta lähtemään.
Lopetan puhelun ja tuskailen lisää. Asentaja kysyy, onko minulla mies, joka voisi auttaa tässä asiassa. Parahdan itkemään, eikä murtaen suomea puhuva asentaja ymmärrä murrettani. Parku on kuitenkin universaalikieli, ja saan myötätuntoa osakseni. Kapeammaksi pesukoneeksi asentaja ei osaa muuttua, minkä hän valittaen toteaa, mutta 45-senttinen päältä täytettävä mahtuisi ovesta. Ajattelen pottuuntuneena ex-miestä latomassa kolmia kalsareita mukavasti kymmenen kilon pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun samalla hetkellä, jolloin ripustelen kolmen ihmisen vaatteita ja vuodevaatteita ja yhden ihmisen vaippoja loppumattomalle narulle. Ei tule mitään mistään, ei taaskaan! Mikä parku! Onko sinulla äitiä tai isää kuitenkin? No on, mutta hekään eivät saa vaatteita kuivumaan itsestään.
Vaatteiden kuivattaminen on maailmanlopusta seuraava katastofi myös seuraavan puheluni aikana. Soitan kodinkoneliikkeeseen ja parun asiani puhelimeen vastaavalle naiselle. Hän antaa puhelimen myyjälle, joka alkuun teki minulle tarjouksen. Parun asiani hänellekin, jos nyt en ihan niitä miehen kolmia kalsareita myöten niin ainakin muuten tehden selväksi sen, että tilanne on hirveä ja epätoivoinen, olen melkein mieluummin narun jatkona kuin kuivatan pyykkini sillä. Mies kertoo olevansa huomenna töissä ja kehottaa vaikka tulemaan käymään, jos pääsen. Mittailemme oviaukkoa ja toista kuivaavaa pesukonetta linjan eri päissä ja saatamme löytää mittaustulosten väliltä yhteensopivuutta. Joka tapauksessa etsitään joku passaava kone, jonka saatan saada jo huomenna, jos olen nopea. En jaksa edes ajatella, onko minun lupa maksaa kotiinkuljetus ja asennusmaksu uudestaan, mitä todennäköisimmin kyllä. Kunhan saan koneen ja mieluiten vielä sen kuivaavan.
Parun vielä äidille, ja loppupuhelusta olen alkanut pikemminkin nauraa asialle. En muista, milloin olisin soittanut hänelle ilman että tunnen puhelun lopussa oloni ainakin jonkin verran paremmaksi. Juttelen vielä ystävän kanssa ja harmittelusta huolimatta lähinnä naurattaa. Vähän myöhemmin viestitän vielä vuokranantajalle asian järjestyvän kyllä ja kerron postista juuri kolahtaneen hänelle osoitetun kirjeen. Hän soittaa minulle, jolloin sovimme kirjeen toimittamisesta ja puhelemme pesukoneesta. Vuokranantaja haluaa piristää minua ja antaa minulle luvan maalata seinän, jonka hän on tiennyt minun haluavan maalata mutta jonka maalaamiseen ei ole aikaisemmin suostunut.
Kun puhelumaratonini on tullut päätökseen, Antto on kastellut kylpyhuoneen ja vaatteensa lotratessaan 45 minuuttia lavuaarin ääressä. Aaron on kastellut vaippansa ulkopuolelta kontatessaan kylpyhuoneen märällä lattialla. En muista edes murehtia sitä, että nuokin vaatteet täytyy kuivata.
Poikien touhuja
Poks poksahti
maanantai 16. helmikuuta 2009
Maan alta normaalisfääreihin
Maanantaina tapasin terapeuttia ja olen voinut sen jälkeen paljon paremmin. Ammattilaiselle voi puhua sellaisiakin asioita, joita ei muille, ja se helpotti. Terapeutti tarttui syyllisyydentunteisiini ja oli sitä mieltä, että olen nyt niitä imaissut itseeni vähän liikaa. Helpotti todellakin. Voisi aiempaan perustuen kuvitella, että nyt olisi tilalle tullut kiukku, mutta ei, nyt tunnen yllätyksekseni iloa. Olen sitten vaikka syntymäonnellinen tai täydellisen epävakaa, ei voi mitään, mutta tällä hetkellä elämä on ihanaa.
Tunteiden vaihdellessa en ole saanut aikaiseksi mitään tällä blogirintamalla. Viime viikolla meni monta päivää, etten edes konetta saanut auki, sellaiset fiilikset oli. Muutenkin kirjoittaminen ajatuksena tuntuu johtavan vain siihen, että katkerana tilittäisin tuntojani, enkä aio tässä loputtomiin ruveta vatvomaan. Ainakin ne tunnot saavat kypsyä vielä. En edes tiedä oikein, mitä tunnenkaan. Tekeillä on kuitenkin useampia asioita, joista päivityksiä on luvassa lähiaikoina. Nyt hyytyi kameran akku pakkasessa, joten ei parane nyt yrittää kuvata. Olen kuitenkin saanut pienen villatakin itselleni melkein valmiiksi. Punon kattolamppua, jossa on vielä vähän tekemistä. Piirtänytkin olen, ja samalla kämppä saa muotoaan tässä ympärillä, vaikka vielä paljon keskeneräistä onkin. Näistä siis kuvia ja pälpätystä myöhemmin.
tiistai 3. helmikuuta 2009
Muutettu on
Olohuoneessa on vielä vähän järjesteltävää.
Siinä se on: kangashyllyni. Paljon on vielä täyttämättä, mutta muistellen vielä vanhassa kodissa odottavia kankaita se lienee hyvä asia.
Ostin Ikeasta aivan ihanan valkoisen villamaton tuohon sohvan edustalle, mutta sitten tämä toinen ei mahtunutkaan. Mittaa tummansinisellä on kaksi kertaa kolme metriä. Olkoon toistaiseksi sitten näin, valkoinen pääsi makuuhuoneeseen ja passaa hienosti sinnekin.
Lainasänkyni on saanut kovasti ihailua osakseen, ja pidän siitä hirveästi itsekin.
Ostin tänään Tiimarista oranssin lyhdyn vain ja ainoastaan ledituikuille. Vieressä oleva mobile on euron kirpparilöytö.
Kuusi asiaa minusta
- Link to the person who taggeg you./ Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
- Post the rules on your blog./ Kirjoita säännöt blogiisi.
- Write six random things about yourself. /Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
- Tag six people at the end of your post and link to them./ Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
- Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
- Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
1. Minulla on ollut muutama fobia. Olen pelännyt koiria, palloja ja sairauksia näin muutamia mainitakseni.
2. Olen synesteetikko: Näen numerot ja kirjaimet, kylläkin vain vokaalit, väreinä. Konsonantit herättävät pikemminkin tuntoaistimuksia.
3. Nyt on ollut telkkaripaussi (pitäisi muuten soittaa ja tilata TV-lupa!), mutta ajoittain katson sieltä innokkaasti erityisesti reality-sarjoja. Suosikkejani ovat Selviytyjät, Diili, Huippumalli haussa ja Kauhukeittiö.
4. Jos minun pitäisi valita lemmikiksi kissa tai koira, olen aika varma, että päätyisin kissaan. En vanno, etten olisi ollenkaan koiraihmisiä, koska pidän kyllä tapaamistani mukavista koirista, mutta noin yleisesti eläimenä kissat ovat minusta kiinnostavampia.
5. En yleensä hämmenny yllätysvieraista. Jos joku uskaltautuu ovelle tai peremmälle ilman ennakkovaroitusta, hän on luultavasti varautunut näkemään sotkua.
6. Toiveammatteihini on lapsena kuulunut ainakin seuraavia: kirjailija, näyttelijä ja rakennustyöläinen. Halusin rakennustyöläiseksi oppiakseni muuraamaan itselleni leikkimökin. Haave oli melko lyhytaikainen. Näyttelijäksi halusin nähtyäni, miten Susanna Haavisto lensi vaijerin varassa Kansallisteatterin lastennäytelmässä Peter Pan. Kirjailijaksi halusin muuten vain ja vuosikausia.
Haastan seuraavat bloginpitäjät mukaan:
Halpa remppa (jos luet tämän, koska en ole onnistunut niitä kommentteja jättämään)