Tammipuu

Tapasimme suvun voimin Anne-tädin luona viime sunnuntaina, ja tein tilaisuuteen kakun. Kakun nimi juontaa esikoisen ihmettelyistä. Hän kuuli puhuttavan tammikuusta ja alkoi siihen tietäväisesti kertoa tammipuusta. Miten loistava aihe tammikuiseen kakkuun, erityisesti kun olemme näkemässä suvun voimin! Tähän sukupuuhun en kirjoitellut nimiä, koska niitä olisi tullut aika paljon ja oksistosta turhan mutkikas. Oli mukava nähdä paikalle päässeitä.


Kakun pohjana on sokerikakku, jonka sokeri on itse asiassa raakaruokosokeria. Sillä olen viime aikoina mielelläni korvannut perinteisen sokerin. Halkaisin siis kakkupohjan jo ennen paistoa siten, että taikinaa vuokaan kaataessani asettelin väleihin leivinpaperipyörylöitä. Tämä kannatti: kakku halkesi tosi nätisti kolmeen osaan, täyttäminen oli helppoa ja koko laitos suhteellisen siistin näköinen jopa paloja leikattaessa. Pohjan kostutin vedellä. Täytteenä oli purkillinen Flora Vispiä, pieni purkillinen maitorahkaa, 1 1/2 rkl liivatejauhetta ja reilun kahden mandariinin mehu jonkin verran kokoon keitettynä, lisänä sitruunamehua ja sitruunatahnaa (lemon curd), joka myös makeutti riittävästi. Kummankin täytekerroksen päälle ripottelin rouhittua Daimia. Päälle levittelin vanilliinikreemiä ja kuorrutukseksi marsipaania, hiukan tummaa suklaata sekä koristerakeita. Reunuksen koristelu syntyi hetken mielijohteesta (päivän luova teko 3.1.2010!): sekoittelin erivärisiä jämämarsipaaneja ja kaulin niistä levyä, ja siinä tulin ajatelleeksi, että voin yhtä hyvin repiä levyn kappaleiksi ja koota siitä - hmm, mielenkiintoisen kehyksen kakulle. Kerrankin olin itse tyytyväinen makuun ja (reissussa rähjääntyneeseen) koristeluunkin.