keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Liehulettejä puistossa

Puistossa juttelen ystäväni kanssa samalla kun seurailemme sivusilmällä kolmevuotiaidemme touhuja. Esikoinen kiipeää keinuun ja annan vauhtia, puolihuolimattomasti vähän jalalla potkiskelen. Äkkiä siinä keinun vieressä on tyttö, ihana pitkä oljenvärinen tukka ja miellyttävät vaikkakaan eivät mitenkään äärettömän siropiirteiset kasvot. Vuoden pari meidän poikiamme vanhempi, mistäpä tietäisin. "Millon on mun vuoro?" hän haluaa tietää. Jotenkin yksisanaisesti yhdestä suusta ystäväni kanssa murahdamme, että sitten Anton keinuttua, Antto kun ei ole siinä kauan ollut vielä. Tyttö varoittelee, että keinusta täytyy pitää hyvin kiinni, ettei putoa. Joo joo.

Lapset ovat saaneet keinusta tarpeekseen ja juoksentelevat puistossa, käyvät liukumäessä jne. Tuntematon pyörii siinä poikien mukana ja kertoilee, miten homma toimii. En oikeastaan tunne mitään suurempaa ärtymystä enää, mutta hiukan on sellainen olo, että on niitä besserwissereitä näköjään muissakin perheissä. Ainakaan minkäänlaista vierastusta ei lapsi osoita.

Ystäväni sanoo pojalleen jotain, mitähän se on, olisiko jotain sellaista, että anna tytölle. Tämä sanoo luontevasti: "Mä oon kyl poika." Seuraa pienoinen pysähdys. Ei lapsilla, tuskin huomaavat ja jatkavat leikkejään. Niinpä tietysti, ihan pojaltahan se näyttikin! Tarkemmin katsottuna vaatteetkin ovat tyypillisen poikamaiset. Sama se on minun kultakutrisen liehulettini kanssa, on luultu tytöksi eikä siinä mitään sen kummempaa ole ollut, en ole siitä hämmentynyt.

Nyt vain olen suorastaan säikähtynyt, sillä huomaan ajattelevani tuntemattomasta pojasta paljon myönteisemmin nyt kun tiedän, että hän on poika. Johtuuko se sitten siitä, että omat lapseni ovat poikia? Toivottavasti niin, olisipa vain! Mutta mietin, onko tämä sitä samaa syndroomaa kuin kaikki muu tässä maailmassa, että tietynlainen käyttäytyminen, jopa tungettelevuus, on paljon suotavampaa pojalle kuin tytölle? Että koulussa eloisasti käyttäytyvät, vaativat pojat ovat vain poikamaisen hurmaavia, kun taas vastaavat tytöt ovat mankujia? Ja miten minäkin, joka olen joskus sijaistanut saksalaisessa koulussa, luulin tulevani yleisesti poikien kanssa paremmin juttuun sen takia, että he olivat reiluja, ja tyttöjen kanssa huonommin siksi, että he kitisemällä tai inisemällä yrittivät saada tahtonsa läpi. Ei se saa olla niin, en minä saa nähdä maailmaa noin väärin! Reiluus ja avoimuus on helppoa sille, jota aina on sukupuolensa takia pidetty oikeutettuna suoraan ilmaisuun.

Myöhemmin selviää, että pojan nimi on Elias. Yritän sitten järkeillä itselleni, tasa-arvon vankkumattomalle kannattajalle, asian miten päin hyvänsä, minulle jää Eliaksesta kuva suloisen vallattomana poikana, joka näytti kovasti nauttivan päästessään leikkimään toisten liinatukkaisten pikkupoikien kanssa.

8 kommenttia:

junglehouse mom kirjoitti...

Ärsyttävät lapset on ärsyttäviä, oli ne sitten tyttöjä tai poikia :D

Joo, mutta piti tuosta sanoa, tytöksi luulemisesta, että se ärsyttää nykyään niin vietävästi, ennen en jaksanut välittää, mutta nyt kivahdan heti "POIKA!" jos joku tytöksi kutsuu.. Eilen olin Lindexillä ja kuulin kauempaa kun joku nainen sanoi lapselleen, että mene siihen tytön viereen istumaan, kun Nooa katsoi siinä niitä lastenohjelmia.. Lähdin sieltä 10 metrin päästä kohti lapsia, mutta ei kuitenkaan pokka kestänyt enää siinä vaiheessa korjata ;D Jos vieressä olisin ollut, niin kyllä! Ärsytys! Btw, ite puhun lapsesta jos en oo ihan varma ;)

Ja tosta tulikin mieleen kun kutsuin jotain ihmistä tädiksi ja sitten mietin myöhemmin, että olikohan sittenkin setä....

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Hehhee, aikuisten kanssa voi tietysti olla vakavampikin paikka. Mieluummin kuitenkin kutsun setää tädiksi kuin toisinpäin. :) Mieluiten kuitenkin mäkin häivytän sukupuolen ja eritoten, ellei ole varmuutta siitä. Eilen vain ei ollenkaan ajateltukaan, että voisi olla poika, ei todella tullut mieleenkään. Niin ja ärsyttävyydestä, noinhan sen todella pitäisi olla, että kaikki olisivat tasapuolisesti ärsyttäviä jos ovat. Olikin hämmentävää tajuta, että oma suhtautuminen muuttui sukupuolen "muuttumisen" myötä. :o

Anonyymi kirjoitti...

Jännä kyl, ettei tosiaan tullu mieleenkään, että kyseinen jäppinen olisi ollut poika. Siis vaikka vaatteethan oli ihan poikamaiset. Sitä kattoi vaan sitä päänuppia, et aha, pitkä tukka, tyttö siis. Ja ehkä se oli kans se tyyli tulla siihen notkumaan. Tytöillä on yleensä tapana tulla puistossa notkumaan muiden oheen. Selittää asioitaan. Pojat ehkä menee vaan toisten leikkiin mukaan, sen kummemmin kommentoimatta. En tiiä, ite ainakin huomannut asian usein näin olevan.

Mutta oli kyl noloa, kun toinen tosta vaan oikasee, et hei, en mä oo tyttö, ku mä oon poika. Totaalinen hiljentyminen. Argh. Mutta onneksi Eliaksen äitee ei ollut lähellä seisomassa. Argh argh.

Heh, itelle ei tulis ikinä mieleenkään luulla Nooaa tai Anttoa tytöksi, mut ehkä se on eri juttu. En muista et meiän ukkelia kukaan olis luullu väärää sukupuolta olevaks, mut sen letti nyt ei vielä niin liehu. Tosin jotku on tullu kysymään, et kumpi on kysees, eli ehkä vähän epäselvää ollu kuitenkin.

Voi heh tuota Junglen setä-vai-täti-juttua :D Välil ei kyl tiiä kertakaikkiaan, kummasta on kyse. Sit yrittää et meniskö lapselle läpi ´henkilö´. Aika epätoivosta. Oon kans miettiny, et miten olis korrektia kutsua naishenkilöitä, jotka on kutakuinkin meiän ikäsiä. Ei tätejä, mutta ei tyttöjäkään. Eikä nyt ainkaan neitejä. Mitä me ollaan? Naishenkilöitä? Äitejä? Tuo äiti tuolla? Entä jos ei ole äiti? En tiiä. Itseäni suuresti imartelee se, kun vanhemmat naiset kutsuu mua rouvaksi. Hassua, mut jotenki se tuntuu niin kunnioittavalta. Ite en kuitenkaan ikinä tulis kutsuneeks ketään alle keski-ikästä rouvaks.

Bluesea kirjoitti...

Mä olen huomannut itsessäni sen, että tulee tuota henkilön sukupulta mietittyä myös aikuisten kohdalla. Ei ehkä niin, että asennoituisin tietyllä tavalla, jos onkin toista sukupuolta kuin mitä olen ajatellut hänen olevan, mutta jotenkin vaan tuntuu ikään kuin tärkeältä määrittää jopa tuntematon kadulla vastaantuleva ihminen sukupuolen mukaan.

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Hahhahhaa, "henkilö"! :D Vaikea on tosiaan tuo täti-nainen-rouva-tyttö-mummeli-asiakin. Ehkäpä voisi äidiksi kutsua, jos on aivan varma siitä, että kyseessä on äiti. Toisaalta lapsihan siinä hämääntyy, että mikä äiti, sinähän se äiti olet.

Kiintoisaa S-S tuo tarve määrittää sukupuoli ihmisestä, voimissaan se on vielä täällä Suomessakin, vaikka meillä on pronominejakin vähemmän tarkoitusta varten. Kai se on yleisinhimillistä. Niin kuin edellisen kauden Idolsissa suhde A. Koivuseen muuttui, kun tajusin hänen olevan poika eikä ruma tyttö :P Yhtäkkiä laulukin kuulosti paljon paremmalta :D Näin nimittäin ensin jonkin "katkon jälkeen tulossa" -pätkän ja katsoin, että onpas erikoisen näköinen nainen ja kumma äänikin.

Anonyymi kirjoitti...

Juuh, mikäköhän siinä onkin, et jotenki alitajuisesti aina lokeroi vastaantulevat "henkilöt" miehiksi tai naisiksi. Ja tosiaankin hämää, ellei tiiä. Tekee mieli melkein kysyä.

Heh, joo Koivusen A... Hassua, et tavallisen näkönen tyttö onkin yhtäkkiä söpöläinen kundi :) IIIH!

junglehouse mom kirjoitti...

Siis mitä?! Te ootte luullu Koivusen Aria tytöksi?! ;D ;D Eikä se mikään söpöläinen oo kumpanakaan ;D (Toisin kuin tän kauden Pete ;))

Siis mun sukulainen, joka ei oo ikinä nähny meijän lapsia vielä livenä, kauempaa sukua siis, mies, reilu 60, kehui kirkossa viikonloppuna, ettei ole todella pitkään aikaan nähnyt niin kaunista tyttölasta kuin Nooa!!!!! Johon vaimonsa, että eiköhän tuo poika ole, pikkusiskolla hame päällä, miksihän isosiskolla ois suorat housut, liivi ja pääkallokravatti! Vai onko vanhemmat sekoittaneet lapset keskenään?! ;D

Ja taas heti seuraavana päivänä, vihreä paita ja farkut päällä, pitseriassa täti tuo mukia, "tällä tälläinen ihana prinsessa muki sulle!". Voi DAA!

Tätejä on kaikki yli 18 vuotiaat :D

Rouvia kaikki jolta ei kysytä papereita Alkossa niinkuin multa, jiihaa! ;D

Säätäjä-Salla kirjoitti...

Ai musta A. K. on kyllä poikana aika mukiinmenevä (ei prinsessa-), tyttönä ei niinkään :P

No onhan se Nooa kaunis kyllä, ei voi kieltää :) Mutta silti pojan näköinen mielestäni. Hyvä idea muuten tämä joskus esittämäsi, mä oon myös ruvennut korjaamaan, että "eiku kaunis poika", jos Anttoa luullaan tytöksi.

Ja J. Mom, mokomakin kun saat vielä papereita esitellä jossain. Ei tällä rouvalla pelkoa siitä.